Arovuokko ja lapinvuokko

P6154010.JPG

Olen vuokkofani ja viime kesänä sain ystävältä ison mättään arovuokkoa. Jaoin sen kolmeen eri paikkaan varmistaakseni, että joku pysyy hengissä, sillä olen onnistunut yhden taimen tappamaan. Suurimpaan kukkapenkkiin luumupuun alle istutin suurimman tuppaan ja yhden pienemmän etupihalle varjoon ja toisen pihan perälle puolivarjoon. Täysin aurinkoisia paikkoja kun meillä ei oikeastaan olekaan. Arovuokko leviää kuulemma vähän liikaakin, mutta minusta on kyllä niin ihana, ettei voi liikaa levitä. Kanadanvuokkoon verrattuna nuput ja kukat ovat kauniimmat ja kasvusto tiiviimpi enkä usko, että leviää ihan yhtä hankalasti sinne tänne. Erityisen ihastunut olen noihin nuokkuviin pulleisiin nuppuihin <3

P6113712.JPG

P6113715.JPG

Avoimet puutarhat -päivänä ostin puutarhakierrokselta lapinvuokon taimen. Myöhemmin googlatessa ihmettelin, miksi kasvia, joka ei ole vuokko, kutsutaan vuokoksi (ihmettelen myös jouluruusun nimeä, se kun taas kuuluu leinikkikasvien heimoon vuokkojen lailla) . Lapinvuokko on meinaan puolivarpu ja olisihan se pitänyt tietysti ulkonäöstäkin huomata. Enää ei kyllä yhtään harmita, sillä kasvi selvisi hengissä talvesta ja on kaunis. Itse en ollut tätä aiemmin nähnyt missään, vaikka kasvaa Lapissa luonnonvaraisena. On myös Islannin kansalliskukka ja olipa hyvä, että kävin Wikipediasta lunttaamassa, sillä onkin kalkinsuosija. Ei siis viihdy nykyisessä paikassaan suuren kuusen alla, jossa valtava määrä putoavia neulasia hapattaa maata. Pitääpä muistaa täsmäkalkita sitä.

P6113706.JPG

P6113707.JPG

P6113704.JPG

 

Koti Sisustus

Karhu, kirkko ja Kadett

P6113645.JPG

P6113644.JPG

IMG_8576.JPG

Esikoinen lähti kavereiden kanssa kahdeksi viikoksi telttailemaan Lappiin, vei kameran mukanaan ja olen joutunut tyytymään vanhaan kameraan, jota aiemmin pidin tosi hyvänä. Nyt sen värit tuntuvat luonnottoman kirkkailta, tarkennus huonolta ja ilman etsintä kuvaaminen mahdottomalta, mutta sen kanssa on nyt pärjättävä.

Poika törmäsi heti ensimmäisenä päivänä karhuun (ei tietenkään kertonut meille, vaan kaverille, jonka vanhemmat olivat pahaksi onneksi juuri tulossa meille kylään) ja minä seuraan sydän syrjällään whatsappista, että koska on viimeksi ollut linjoilla ja todistetusti hengissä. Möreä-ääninen pitkänhujoppi nuorimies taas lähti juuri kirkkoon korvaamaan rippikoulupoissaoloa enkä kelvannut sinnekään seuraksi. Mihin tämä aika oikein katoaa (enpä olisi uskonut tätä sanovani silloin, kun valvoin kuudetta vuotta samaisen pojan kanssa :)?

Kuvissa on meidän pihan toinen koristeomenapuu, lajike on Kadett. Puussa on jokin tauti vai olikohan se joku ötökkä, joka vioittaa lehtiä. Meinasin sen jo talvella kaataa, kun viime kesänä ei kukkinut lainkaan, mutta onneksi en hötkyillyt, kun ei se näemmä kukintaa haittaakaan. Täältä löytyy kuva tämän puun alkutaipaleesta, ihan en uskonut, että jonakin päivänä ihailen hattarapilveä avatessani yläkerran makkarin verhoja. Puu kasvaa lähes täysin talon varjossa ja olisi varmasti paljon kauniimpi aurinkoisemmassa paikassa.

P6103591.JPG

P6113649.JPG

 

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe