Monivuotisissa kukissa eli perennoissakin on paljon keväällä kukkivia. Oma suosikkini on ehkä pikkusydän, joka kukkii lähes koko kesän. Niitä on useita eri lajeja. Näiden kohdalla pitää vain muistaa, että haravan kanssa ei kannata istutuksia putsata, koska aikaisin keväällä kasvuun lähtevät alut irtoavat herkästi. 

Toinen suosikkini on kevätkaihonkukka, joka muistuttaa lemmikkiä, mutta väri on intensiivisempi sininen ja varsi matalampi. Tämä leviää helposti rönsyämällä, mutta en ole sitä kokenut kuitenkaan ongelmaksi.

Esikot ovat värikkyytensä vuoksi monien suosikkeja, itse en tykkää kirkkaista väreistä ja nämä pinkitkin ovat vähän turhan värikkäitä omaan makuuni, vaikka olenkin niitä näyttänyt viime kesänä jakavan ympäri pihaa. Varsinkaan kevätkaihojen seuraan eivät sovi yhtään, vaikka nimenomaan sellaisen yhdistelmän näytän koivujen alle tehneen. Aina ei voi onnistua 🙂 Toisaalta on kiva huomata, että ohjeet siitä, että koivun alla ei kasva mikään, ovat turhan pessimistisiä. Vaatimattomat ja kuivassa viihtyvät selviävät ihan hyvin. Seurana myös valkovuokkoja.

Kolmas suosikkini on puistolemmikki eli se suurempikukkainen kaksivuotinen (ei siis tosin perenna) villinä kasvava vaaleansininen kukka, jonka kaikki tuntevat ja englanninkielinen kutsumanimi onkin hauskasti forget-me-not. Meillä tätä pukkaa ihan joka paikasta ja kukinnan jälkeen sen voi kiskaista kompostiin, kunhan jättää vähän siemeniäkin kypsymään, koska kaksivuotisena muuten häviää. Kuvassa ritarinkannuksen seurassa.

Imikät ovat myös vaatimattomia kevätperennoja pienine väriä vaihtavine kukkineen. Vihreälehtinen on villinä kasvava ja pilkullinen valkotäpläimikkä. Jälkimmäinen ei meillä vielä kunnolla kuki.

Alla olevassa kuvassa valkotäpläimikkä taustalla vasemmalla.

Ihanaa aikaa tämä kevät ja neljän päivän pitkä viikonloppu toivottavasti saattaa suuren pihaprojektin päätökseen.