Viime vuonna taisin ostaa itselleni valkoisen jalokärhön äitienpäivälahjaksi. Tänäkin vuonna varmistin makuni mukaisen kukan ostamalla sen, tai ne, itse. Ensin ostin äidilleni suuren patioruusun ja sen mukana itselleni ihanan vaaleanpunaisen ruukkuruusun ja terassille ruukkuun kolme erilaista kärhöä. Kärhöt ostin aivan liian aikaisin ja jouduin harsottamaan ne viikoksi yöpakkasten takia. Eivät kyllä näytä kärsineen, mutta eipä tuosta muumiosta mitään iloakaan ole ollut. Sitten ruokaostosten lomassa löysin edullisen suuren terassihortensian ja ostin vielä senkin. Se on saanut tyytyä eteiselämään, koskei kestä pakkasta tämäkään. Ruusu olisi ehkä ulkona selvinnyt, mutta en viitsinyt ottaa riskiä. Hortensian olisin ostanut valkoisena, mutta kun niitä ei ollut, niin tyydyin kirjavaan. Osa kukista on pinkkejä ja osa sinisiä. Hortensioillahan väriin vaikuttaa kasvualustan kalkkipitoisuus eli väriä voi halutessaan säätää. Vielä en ole päättänyt kumpaan väriin tähtään.

 Perinteisesti olen saanut lahjaksi hajuvettä ja sen suhteen miehellä on parempi maku kuin kukkien, joten mielenkiinnolla odotan, mikä tulee Miss Diorin seuraajaksi. En osaa vaihdella tuoksuja, joten käytän aina vuoden samaa tuoksua joka ikinen päivä ja se riittää yleensä juurikin vuodeksi.