Vähänkö olen hyvä keksimään otsikkoja!

Viime vuonna muurialtaan värimintut näyttelivät pääosaa rohtosuopayrtin eli kotoisammin saippuakukan joutuessa tyytymään vaatimattomaan sivuosaan. Mutta tänä vuonna osat jaettiin uusiksi väriminttua kiusanneen tuholaisen toimesta ja nyt kukoistavat saippuakukat ja miten kivasti ne tuoksuvatkaan. Jaoin sitä viime kesänä yhteen penkkiin ja tänä kesänä toiseenkin, samoin väriminttua löytyy parista muustakin paikasta, mutta toistaiseksi eivät ole kunnolla muualla lähteneet kasvuun, ehkä ne tykkäävät toisistansa. Yritin joku aika sitten ostaa pinkkiä väriminttua, mutta valitettavasti juuri se väri oli taimistolta loppu. Muut ostoslistalla olevat perennat ovat syysvuokko (kahteen kertaan olen tämän tappanut), jouluruusu (myös näille tapaa meillä käydä kehnosti), virginiantädyke (tällaisen jo löysin, mutta se oli haalean vaaleanpunainen ja hakusessa on valkoinen), tillipioni ja punahattu. Arovuokko on myös ollut ostoslistalla niin kauan kuin muistan ja tänä kesänähän sain sitä muovikassillisen kaverilta, joten ihan heti nämä muutkaan listan kasvit tuskin meille muuttavat. Valkoista ja punaista löytyy myös ruusuista, jotka ihme kyllä eivät paleltuneet,  ja etupihalta keittiön ikkunan alta. Pergolassa kasvaa valkoinen kärhö ja sen taustalla viininpunainen matala jaloangervo (ensimmäinen kuva).

Mies aloitti tänään työt ja minäkin nousin jo puoli kahdeksalta ja hölkkäsin rantaan aamu-uinnille. Kuvittelin rannan olevan ihan autio, mutta siellähän oli muitakin täti-ihmisiä uimassa ja yksi mummeli tuli jopa rollaattorilla. Ihailtavan reippaita, minä olen neljä viikkoa nukkunut pääsääntöisesti kymmeneen. Kyllä sitä sitten ehtikin tehdä paljon kaikennäköistä, suurimpana hommana kävimme lasten kanssa pesemässä mummun ja papan matot. Omiakaan en ole vielä pessyt, vaikka nyt alkaa olla kuivatus jo vähän hankalaa. Ajattelinkin tehdä loman ensimmäisen työlistan tänään, yleensä olen tehnyt sen heti loman alkaessa ja se on ollut stressaavaa. Nyt olen lomaillut kuin ellun kana ja kaikki työt on tekemättä eikä stressistä tietoakaan 🙂