Yksivuotisista kukista pioniunikot ovat kyllä kaikkein suloisimpia. Varsinkin tällainen kaverilta saamani siemensekoitus, jossa on muotoja ja värejä ihan joka lähtöön, tarjoaa joka aamu uusia toinen toistaan ihanampia yllätyksiä. Käyn aina aamulla lehdenhakumatkalla tutkailemassa, millaisia kaunottaria sitä on yön aikana auennut. Kaupasta siemeniä löytyy kaikenlaisia, viime vuonna taisin kasvattaa suuria, kerrottuja punaisen eri sävyjä, mutta ne kasvoivat niin suuriksi ja kuihduttuaan olivat varret yhtenä sotkuisena rykelmänä, että revin ne ennenkuin ehtivät kunnolla siementää. Lisäksi nuo kerrotut eivät ole niin kiinnostavia kuin yksinkertaiset. Nämä tämänvuotiset kukkani ovat yksinkertaisia, pieniä ja hentoja keijukaisia, sillä kasvavat rautatienomenapuun varjossa. Niillä on avautuessaan vielä tuollaiset hauskat unimyssyt päässä, niinkuin ensimmäisen kuvan kirkkaanpunaisella kukalla. Vaikea uskoa, että muutama vuosi sitten olin näihin ihan kyllästynyt ja kitkin kaikki taimet pois, ne tosin olivat vuosien saatossa muuttuneet kaikki samanlaisiksi ja olivat vähän tylsiä. Uusia siemeniä kannattaa siis ostaa välillä, vaikka siementävätkin runsaasti. Ja syksyllähän näissä on hienot siemenkodat, jotka voi vaikka kuivattaa ja suihkuttaa kultamaalilla jouluasetelmiin tai kransseihin. Leikkokukkina nämä eivät kestä ja muutenkin yksittäiset kukat kestävät vain jokusen päivän. Olin ajatellut merkitä näistä sulosimpien varret teipillä, jotta osaisin kerätä kauneimmista siemenet, mutta toistaiseksi en ole löytänyt yhtään, jota en kelpuuttaisi jatkossakin kukkapenkkiini pinkin salvian kaveriksi 🙂

Eivätkös olekin syötävän suloisia?