Piipahdin tänään vihdoin taimistossa täydentämässä talvituhojen aiheuttamia aukkopaikkoja. Sivupihan pihalampun juurelle oli hakusessa jokin pienikokoinen kauniisti kukkiva pensas ja päädyin lopulta ihan heräteostoksena kevätatsaleaan. Kuvien perusteella sillä on tosi kaunis kukinta, on sopivan pieni, talvenkestävä ja kaunis syysväritykseltään. Ei ole ronkeli kasvupaikan suhteen ja pudottaa lehtensä, eli ei tarvitse kevätsuojausta. Tosin on happaman maan kasvi, mitä nyt en tietysti tuossa kohtaa paljon ajatellut. Kasvaa kyllä tuolla meidän havupuuvyöhykkeellä, mutta ympärillä on ihan tavallisia perennoja, joita olen kalkinnut eikä ole nyt turvettakaan istutusalustaan laittaa, taidan laittaa sinne kasan havunneulasia, niitä kun meillä riittää ihan kottarikaupalla. Keväällä sitten nähdään, miten tämän kanssa kävi. 

Taimistolla on tosi ihana näyttelypuisto, otin siitä miehen kännykällä liudan kuvia ja teen vielä erillisen postauksen. Siellä on myös kiva navettaan tehty lähituotteita myyvä kahvio, joten viherpeukalon kannattaa tuossa Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajalla höllätä kaasujalkaa, jos siitä kesälomamatka vie Pohjanmaalta Tamperetta kohti tai päinvastoin. Mutta siitä siis myöhemmin lisää. Näyttelypuistossa ihastuin tummalehtiseen komeamaksaruohoon ja sellainen piti heti saada. Koska maksaruohoa on hyvin helppo lisätä pistokkaista, ostin vain yhden. Tosin niin teen yleensä aina, kun olen sen verran pihi 🙂 Olkkarin ikkunan alle lammen rannalle valitsin punaluppion. Olen luppioita katsellut sillä silmällä lehdissä jo kauan, mutta en muista taimistoissa ainakaan kukkivaan yksilöön aiemmin törmänneeni. Enkä yhtään tiedä, miksi aloin noista ostoksistani kirjoittaa, kun kuviksi valitsin kuitenkin nämä pihan tällä hetkellä ainoat keltaiset kukat. Olen pikkuhiljaa saanut siirreltyä keltaisia kukkia tuonne pihan takaosan puolivarjoon, koska en raaski niitä hävittääkään ja tuolla ne ovat hyviä siksi, että näkyvät kauas. Vaaleanpunaiset, violetit ja siniset eivät tuolta näy minnekään. Sinne ovat siis päätyneet suurin osa päivänliljoista, keltakurjenmiekoista, muutama nauhus, kultatyräkki, kevätvuohenjuuri ja näiden kuvien tarha-alpi. Vielä pitäisi siirtää sinne ainakin tarhakullero. Tällä hetkellä tuo pihanperä näyttää taas jo ihan toiselta kuin kuvissa, koska mies kävi ostamassa pensasleikkurin ja teki hetkessä meille parikymmentä neliötä lisää tilaa. Tosi näppärä vehje, Boschin akkukäyttöinen leikkuri, johon käy sama akku kuin trimmeriin. Näin nämä meidän pörisevät puutarhatyökalut lisääntyvät, vaikka jossain kohtaa varmaan kirjoitin, että sellaisia ei meille tule. Ruohonleikkurina tosin pysyy kelaleikkuri, kun Viherpiha sellaisen ystävällisesti meille lähetti, mutta siitäkin tuonnenpana, kun saan tätä kuvasumaa purettua.

Tarha-alpi, ilmeisesti kova leviämään, meillä ei mahdu

Näyttelypuistossa taisin katsoa tämän lajikkeen nimeksi valtikkanauhus

 Pihlaja-angervo ja valtikkanauhus. Takana näkyvät puunrungot ja oksat ovat esikoisen lintukuvausrekvisiittaa (huoh). Pojan bongausreissut sen kuin lisääntyvät, kun kaveri sai ajokortin. Kännykin on näillä reissuilla uinut jo kahdesti ja viettää tälläkin hetkellä aikaa riisipussissa kuivumassa. Pikariisi on kuulemma parasta 😉 

Vanhojen omenapuiden väliin ja alle on pikkuhiljaa laajentunut istutusalueita. Nyt haaveilen pihlaja-angervon korvaamisesta jollakin hortensialla (hyvät ideat, muut kuin kaivinkone, angervon hävitykseen ovat tervetulleita). Suuri kuutamohortensia (vai oliko se mustilan) tuossa oikealla aloittelee kukintaansa. Näitä istutusalueita voisin vielä reilusti suurentaakin, kun pallopelit nurmikolla ovat vähentyneet, tänä kesänä ei ole pystytetty edes jalkapallomaaleja.