Meidän pihan ylivoimaisesti eniten kukkiva perenna on jalopähkämö. Se on levinnyt monessa paikkaa suureksi kasvustoksi ja kukinnan määrä ei vaihtele vuodesta toiseen lainkaan, vaan kukkii aina täysillä. Ei vaadi tukemista eikä kitkemistä ja väärään paikkaan levittäytyneet taimet voi helposti nappaista käsin irti ja istuttaa sopivampaan paikkaan. Jos haluaa runsasta kukintaa edullisesti ja hyvän leikkokukan, niin tämä on se kasvi. Jos tämä meidän penkki olisi leveämpi, laittaisin jalopähkämön taustalle ja eteen pikkusydäntä ja/tai tuoksukurjenpolvea. Meillä nuo ovat vierekkäin ja pikkusydämet ovat jääneet kahden voimakkaamman lajin väliin vähän ahdinkoon. Odottelen naapurustosta yhtä uutta asukasta hakemaan taimia, toivottavasti haluaa tuoksukurjenpolvea 🙂 Ja onhan tuo jalopähkämö lähes peittänyt myös liljat, joten sitäkin voisi vähän toisesta päästä hillitä. Kuvittelin keväällä, että liljat venyttäisivät tarvittaessa mittaa. Kärsimättömänä odottelen tähän penkkiin loppukesästä muuttaneen valkoisen pionin avautumista. Kuvittelisin sen sopivan tähän värimaailmaan ihan hyvin.