En nyt taas malta odottaa, että se kaunein akileijalajikkeeni alkaisi kukkimaan, kun muut jo kukkivat. Pensasruusut ovat nyt myös viittä vaille kukassa ja niihin onkin tulossa ihan valtavasti kukkia eikä minkäänlaista toukka- tai kirvaongelmaa näyttäisi tänä vuonna olevan. Ensimmäiset pinkit ruusut näkyvät ampparikuvan taustalla.

Mukava yllätys löytyi myös tänään, sillä suurin ja vanhin kärhöni on kuin onkin nipinnapin hengissä. Alkoi tosiaan vasta nyt kasvaa ja maanpäälliset osat ovat tänä vuonna kaikissa muissa paitsi alppikärhössä täysin kuolleet. 

Vattupuskassa taas odotti eilen ikävä yllätys. Viime vuonna uusitut tukipuut oli etupuolelta katkaistu kaikki ja olivat rautalankoineen pinossa omenapuun alla. Yksi tolppa oli poikki myös takapuolelta. Ehdin jo manata koulunsa lopettaneita nuoria ilkivallasta, kunnes poika totesi maassa olevan valtavia sorkan jälkiä. Ja tosiaankin koko nurmialueella oli sorkan jälkiä ja paikoin oli lähtenyt isoja tuppaita sammalta. Mies laittoi tuet jostain syystä niin, että jätti ne päistä auki, niin, että joku sarvipää oli onnistunut pääsemään kujaan sisään ja hätäpäissään tullut sieltä karmit kaulassa sivulta ulos. Voitte varmaan kuvitella, miltä itse vattumaa näyttää. Ei taida ihan hirveästi marjoja tulla. Sinänsä olisi kyllä hauska nähdä hirvi (tai mikä sitten lieneekään) omassa pihassa. Toisaalta jäljet olivat kämmeneni kokoisia ja painoa selvästikin melko paljon, koska maa on aika kuiva ja painanteet olivat syvät eikä ne tolpatkaan nyt ihan pienestä katkea, joten kauhean likeistä tuttavuutta en ehkä olisi halunnut tehdä.