Etupihan kivikkopenkki ilta-auringon rippeissä, vasemmalla näkyy siemenestä kylvetty hevoskastanja, joka selvisi hyvin toisesta talvestaan.

Nyt on kyllä vähän kadonnut punainen lanka näistä postauksista, en yhtään muista, montako kertaa olen tätäkin pihan kohtaa jo tänne ikuistanut enkä millään keksi näille jutuille otsikkoja. Onneksi piha muuttuu joka päivä, joten ihan täsmälleen samanlaisia kuvia ei taitaisi saada, vaikka haluaisi. Löysin pojan kameran ja laajakulmaobjektiivin ja halusin kokeilla, millaisia kuvia niillä saa aikaiseksi. En tosin huomannut, että automaattitarkennus ei ollut päällä ja kuvista tuli mahdollisimman hankalia raw-kuvia, joten en tiedä vielä itsekään, miltä nämä tulevat näyttämään, aivan liian suuria niistä kyllä tuli, joten pahoittelen mahdollista hitautta. Kun sopivasti hiirestä loppui patterit, niin en jaksa niitä tämän enempää alkaa säätämään.

Kuusen alustan laatoittaminen ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen idea, sillä kuusi pudottaa aivan valtavan määrän neulasia vuosittain. Vaikka harjaisin laatat joka päivä, olisi niillä silti aina neulasia. Niinpä tyydyn yleensä vain vähän potkiskelemaan isompia kasoja sivuun. Muutaman päivän on ollut niin helteistä, että vuorikaunokit, jalopähkämöt ja komeamaksaruoho ovat olleet iltaisin aivan lorpallaan. Vaikea uskoa, että huomenna pitäisi olla 10 astetta viileämpää, vaikka tuuli onkin jo niin kova, että kastelukannuja sai etsiskellä pitkin pihamaata, joten muutoksen tuulia on ilmassa. Näissä kuvissa on monta omaa lempparikasvia, kuten pensaista seppelvarpu ja perennoista sammalleimu, akileija ja viiruhelpi.

Etupihan kivikkopenkki, portaiden oikealla puolen talvesta hyvin selvinnyt seppelvarpu, osa muurialtaan pensaista selvisi huonommin. Ruohokin odottaa ei-niin-innokasta leikkaajaansa (=esikoinen)

Sama paikka tieltä päin kuvattuna, kukassa etualan siniset akileijat ja taustalla orvokkeja, sammalleimua, vuorikaunokkia ja syreenejä.