Ensimmäiset kylvöt teen aina kovalla innolla ja siinä vaiheessa, kun olisi aika koulia taimet ja istuttaa pistokkaat, alkaa aina kummasti laiskottaa. Niinpä suurin osa pistokkaista on edelleen vedessä ja tomaatit ja chilit koulimatta. Olen aina miettinyt, että miksi niitä taimia ei vain istuteta suoraan riittävän suuriin ruukkuihin, mutta hiljattain luin, että sillä on oikeasti jokin tarkoitus, että purkkia kasvatetaan pikku hiljaa. Sillä oli jotain tekemistä suuren märän multamäärän lämpötilan kanssa ja juurien osumisesta ruukun seiniin. Jälkimmäisestä syystä suositeltiin neliskanttisia ruukkuja pyöreiden sijaan. Tarkemmin en nyt muista, mutta minulle riitti tieto siitä, että ne taimet kannattaa oikeasti kylvää pieniin neliskanttisiin ruukkuihin ja pari kertaa siirtää suurempiin. Toki toiset taimet voi samalla myös istuttaa syvempään, jolloin niistä saa tanakampia, alkuun kun siitä kasvusta saattaa vähäisen valomäärän takia tulla vähän honteloa. Muuten on tähänastiset kylvöt sujuneet ihan hyvin, mutta petuniat ovat kyllä pieni arvoitus. Viime keväänäkin niitä kuoli aika paljon, mutta silloin taimia oli niin paljon, että se ei haitannut yhtään. Nyt taimia on vain n. 15, pari on tainnut jo kuolla kupsahtaa, enkä yhtään ymmärrä miksi. Ensin kasvavat ihan hyvin ja sitten se varren alaosa vain yhtäkkiä kutistuu ihan olemattoman ohueksi ja koko taimi kuolee. Toivottavasti saan nyt edes jokusen pysymään hengissä. Kuvissa on ensimmäinen pelargoninkukka, japanilainen ihmekukka, tomaatteja ja lobeliaa. Lobelian taimet ovat tänä keväänä menestyneet paremmin kuin aiemmin. Olen tajunnut kastella niitä alakautta, kun ovat niin pieniä, että suihkupullollakin tahtovat mennä lakoon.  Kylvin niitä kokeeksi useampaan eri otteeseen, kun halusin testata, mikä on optimi kylvöaika. Saattaa olla, että myöhemmin kylvetyt ottavat liian aikaisin kylvetyt kasvussa melkein kiinni, valon määrä kun kasvoi maaliskuussa niin kovaa vauhtia. Kuun vaiheita en ole tutkiskellut, vaikka niihinkin moni taitaa uskoa. Itselläni meni tämä(kin) viikonloppu sairastaessa, tällä kertaa otin tuntumaa asentohuimaukseen, ei sitten yhtään kivaa. Saapas nähdä, mitä kivaa tuo ensi viikonloppu tullessaan…