Meinasin kirjoittaa, että lasten viettäessä laatuaikaa tätinsä kanssa, me nautimme miehen kanssa kiireettömän aamupalan, kunnes tajusin, että nautimme nykyään kiireettömän aamupalan jokaisena vapaapäivänä. Lasten kasvettua teini-iän kynnykselle yksi mukavimmista muutoksista on se, että he eivät kuku ylhäällä kukonlaulun aikaan. Toisaalta muutos ei ole niin kauhean kiva arkipäivinä, vaikka olenkin sitä mieltä, että nuorten aamuväsymys on paljolti vanhempien syytä. Kun tietokoneet, televisiot ja kännyt menevät kiinni ajoissa, niin kyllä se uni maittaa illallakin, ainakin meidän perheessä. 

Värjäilin kokeeksi munia elintarvikeväreillä ja koska homma ei onnistunut ihan täydellisesti, niin kokeilin kirjoittaa toiseen vedenpitävällä tussilla. Elintarvikevärien valikoima oli rajallinen, mutta onneksi meidän huushollista löytyy servettiä joka sävyyn. Olen tällä hetkellä julistanut itseni servetinostokieltoon, koska niitä on jo yksi keittiön laatikko täynnä.

Vanha pääsiäiskranssi löytyi kellarista ihan täydessä iskussa, joten se pääsi jouluisen sydänkranssin tilalle takkaa koristamaan ja viimeisessä kuvassa viirivehka kiittää hämärästä portaikosta olkkariin pääsyä ja aloittelee kukintaa. Eilen meille muutti myös yksi uusi suuri huonekasvi, kun sisko hävitti omiansa remontin alta. Vielä en tiedä,  mihin se mahdutetaan, toistaiseksi on vielä suihkun jäljiltä kylppärissä. Värikin on vähän haastava, koska lehdet ovat puoliksi keltaiset. Siitä varmasti kuvia tuonnempana.

Ou nou, lähetin miehen typistämään takapihan tuijista latvat, etteivät kasvaisi enää mittaa ja näkyy parturoivan kovaa kyytiä omenapuitakin. Ihan noin vain ilman minun asiantuntevia ohjeitani 😉 Onneksi pahin tauti taitaa olla selätetty ja saatan minkäkin vielä pääsiäisen pyhinä selvitä omaa pihaa tutkimaan.