Tadaa! Tässä hän nyt lepää. Kauan himoittu juuttimatto. Mies katseli mattoa hetken ja totesi, ettei kyllä ymmärrä, mikä siinä on niin ihanaa. Ei nyt varmaan varsinaisesti dissanutkaan, mutta ei siis ymmärtänyt ihastustani. Matto ei tuoksu miltään, vaikka sitä vähän pelkäsin eikä tunnu jalan alla yhtään pahalta, vaikka kyllähän se sen verran karkea on, että nailonsukka ei sitä ehkä ihan rakasta. Minä en onneksi sellaisilla kotona tepastele. Maton alle suositellaan koko maton kokoista liukuestettä turvallisuussyistä, siitä ei Ikean sivuilla mitään puhuta, että liukueste varmaan suojaisi myös alla olevaa lattiaa, sillä kommenttien mukaan juuttimatot ovat parketin lakkauksia pilanneet. Käytin maton eilen vasta ensimmäisen kerran ulkona ja kyllä sen alle oli pintä purua tullut ja varmaan tulee vastaisuudessakin, joten ei tämä nyt ihan kaikkein käytännöllisin materiaali ole. Mutta tässä esteettisyys saa hiukan mennä käytännöllisyyden edelle. Tingin hiljan myös toisesta käytännöllisyyden sanelemasta asiasta ja siirsin lastenhuoneissa matot työpöytien alle, jossa niiden ’kuuluu’ olla, vaikka nyt niiden ulos roudaaminen on kyllä hirveä työ. Ensin pitää nostaa painava työtaso ja sen alta lipasto, jolloin lipaston irrallinen sokkeli lähtee irti ja muutama ärräpää saattaa hillitymmästäkin suusta irrota. Taidetaan tyytyä vastaisuudessa tehostamaan imurointia…

Yläkerran oleskeluaulan uusi juuttimatto