Hei me askarrellaan (mikä täällä käryää?)!

  

Rakastan jouluaskartelua ja tänä vuonna on some suorastaan pursunnut kaikkea ihanaa, tuntuu, että keski-ikäiset naiset eivät tänä vuonna muuta teekään (paitsi leipovat toinen toistaan ihanampia joululeivonnaisia). Perjantaiyönä minäkin väkersin tv-huoneen lattialla puolukkakransseja. Ja vaikka olin aivan poikki lapsuudenkodin joulusiivosta, niin jo puoli kasilta lauantaiaamuna löysin itseni konttaamasta lauteiden alla omaa joulusiivoa aloittelemassa.

Askartelin myös vanhasta lempikirjastani joulukoristeet tv-huoneen oviin, sillä puolukkakranssit eivät näyttäneetkään yhtä hyviltä, kuin muiden kranssit. Omani olivat jotenkin aneemiset ja saivat siirron keittiön ikkunaan.

Ensimmäisen havutötterön sinettilakan laitoin itse olkkarin sohvapöydän ääressä. En muistanut, että tässä lakkatangossa olikin oma sydän, joka tietysti syttyi ja paperi samoin. Sitä siinä ihmetellessäni käsissäni kolme palavaa esinettä: tulitikku, sinettilakka ja paperitruutta karvalankamaton päällä, mies kysyi, että onkohan tuo hyvä paikka.

Siirryin sitten keittiönpöydän (valkoisen pellavaliinan) päälle ja sain miehen apulaiseksi. Ensimmäisen sinetin valmistuessa vaihdoin nopeasti tötteröä lakan valuessa, mutta valmis (punainen !) sinetti oli sen verran painava, että pyöräytti tötterön pöytäliinalla alassuin, ei onneksi mennyt liina kuitenkaan piloille. Kolmannan (ja muutamaan vuoteen viimeisen) sinetin jälkeen poika huusi (yläkerrasta), että mikä täällä käryää. No äiti ja iskähän ne vaan viettää laatuaikaa :). Ihan kivat niistä kuitenkin tuli, kivemmat kuin ne kranssit.

Pihalla suojasin puksipuut ja vähän muitakin arempia kasveja. Onneksi on suuria kuusia omasta takaa, vaikka niistä on kyllä vaikea ylettyä oksia ottamaan, joten seassa on tuijaa ja marjakuustakin. Ei niin kovin tyylikästä, mutta jos nyt sitä luntakin saataisiin. Sen verran jo viikonlopun aikana satoikin, että saatiin maa valkoiseksi. Pääoven viereen ripustin pitkän lehtikuusen oksan ja muutaman männynoksan, jotka löytyivät pyörälenkillä. Frisbeegolfradalta karsittujen mäntyjen oksat olivat jo hiukan väriään menettäneet, mutta niinhän me kaikki näin pimeään aikaan.

Koti Piha ja puutarha DIY

Itsenäisyyspäivänä

Touhukas viikonloppu, joka tuntui keskittyvän paljolti hyvän ruuan laittamiseen ja syömiseen eikä niinkään jouluvalmisteluihin, niinkuin olin suunnitellut.

Poika tuli viikonlopuksi kotiin ja samalla kun hain hänet asemalta, hain töistä uuden puhelimeni. Onneksi käyttöönotto oli helppoa, mutta vierähtihän siinä tovi jos toinenkin, kun poistelin muutaman tuhat kuvaa ja päivittelin sovellukset. Paistettiin kuitenkin perjantai-iltana vielä torttuja ja juotiin glögiä. Lisäksi olen päättänyt vihdoin opetella fileeraamaan kalaa ja sitä tunattiin pojan kanssa youtuben opastuksella. Piti vielä harjoitella fileerausveitsen terotuskin, joten pitkällä kaavalla meni ruuanlaitto. Kalan ja torttujen perään laitoin vielä uuniin kuivumaan appelsiininsiivuja joulukoristeiksi.

Lauantaina vihdoin tehtiin isänpäivänä väliin jäänyttä raclettea, kun ensin oli hoideltu muutamat joululahjaostokset. Tänä vuonna olen tilannut lähes kaikki lahjat ja paketteja on saanut hakea yllättävistä paikoista pakettiautomaattien täyttyessä. Olen siksi itse yrittänyt noutaa ne mahdollisimman pian. Tänään hain yhden huoltoasemalta, jossa en tiennyt mitään noutopistettä olevankaan. Samalla reissulla tehtiin miehen kanssa reilun tunnin maastopyöräreissu mielenkiintoisessa säässä ja kelissä. Ei ole kyllä aiemmin itsenäisyyspäivänä pyöräilyä harrastettu.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tehtiin tänään(kin) vähän parempaa ruokaa. Ja meillä ei todellakaan ollut koti juhlakunnossa ja perheenjäsenet juhlatamineissa, vaikka siltä voi kuvista näyttää, päinvastoin, olkkarissakin kaksi myynnissä olevaa terraariota, pöytäliinan otin pyykkikopasta ja käänsin puhtaamman puolen päälle ja ruokailuvälineet olivat eriparisia. Tärkeintä oli, että oltiin koko perhe pitkästä aikaa koolla ja ruoka oli rakkaudella yhdessä laitettua ja hyvää.

Jälkkärin tein ihan omasta päästä ja se oli tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. Laitoin ihanien Gaissa-lasien pohjalle rikottuja pipareita ja vähän maitoa. Päälle sekoitettua rahkaa ja kermavaahtoa, sekaan puolukoita ja päälle koristeeksi pipari, suklaapiparipallo ja vähän  jääkaapista löytynyttä kinuskikastiketta. Eihän näistä aineista huonoa voi saadakaan ja makuyhdistelmä on toki vanha tuttu. Tekemiseen meni viisi minuuttia ja vähän houkuttelisi helppoudellaan myös joulupöytään.

Kynttiläpullot eivät sovi itsenäisyyspäivään, mutta kun olivat viikonlopun ainoa askarteluprojekti, niin halusin ne kuitenkin juhlapöytään.

Kuvat otettu iPhone 12 Pro:lla.

Huuhtaisen kanelitangot käytön jälkeen ja laitan tähän pojalta lahjaksi saatuun mortteliin  odottelemaan askartelua. Nuo keraamiset söpöt mittalusikat on myös lapsen ostamat. Morttelin pohjalta löytyy usein myös chilin siemeniä. Niille voikin tulla käyttöä, sillä oma Lemon droppini taisi päästä kuivumaan viimeisen kerran. Olin välivarastoinut sen lattialle ruokapöydän ja ikkunan väliin kunnes sato olisi käytetty. Kohtahan sitä pääsee jo ensimmäisiä kylvöjä suunnittelemaan :).

Koti Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe DIY