Ihan ensimmäinen kerta ei ole, kun unohdan sipuleita varaston hyllylle. Viime jouluna amaryllikseni kukkivat vasta tammikuussa ja eilen löysin lokakuun alussa maasta nostamani sipulit. Yksi oli jo tehnyt pitkän kalpean kukkavarren, toisesta näkyy nuppu ja kolmas on vasta aloittelemassa kasvuaan. Eihän näistä niin komeita taaskaan tule, kuin kaupassa muutamalla eurolla myytävät siskonsa, mutta jotenkin siinä vain on oma viehätyksensä, kun onnistuu uudelleenkukituksessa edes jotenkin. 

Onkohan muilla samanlainen tunne, että näin joulun alla kaikkea kivaa tekemistä olisi niin paljon, ettei oikein aina tiedä, mistä aloittaisi. Itse saatan aloittaa kranssin tekoa ja hetken päästä löydän itseni tekemästä jotakin ihan muuta ja singahtelen ympäri kotia erinäisten pikku projektien väliä. Joulukortit kirjoittelin lauantaiaamuna ennen muun perheen heräämistä. Olen huomannut, että klo 7-9 on oivallinen hetki omaa aikaa, kun oma kroppa on vielä arkirytmissä. Sunnuntaisin sitten venähtääkin herääminen usein päälle kymmeneen, mikä on ihan luksusta. Vielä viikko töitä ja sitten alkaa ansaittu viikon loma ja saa nukkua joka aamu pitkään.