Kiviä ja kynttilöitä syksyyn
Olen aina kadehtinut pihoja, joissa on suuria kiviä tai kalliota, kuten meidän naapurissamme. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kaikenlaiset kivet ovat ihania, kunhan niissä on riittävästi vaihtelua sekä koon että värien, materiaalien ja muotojen suhteen. Mieluiten luonnonkiveä, mutta en karsasta betonikiveäkään, varsinkaan, jos kivet pitää maksaa omasta kukkarosta 🙂 Samankokoisilla pyöreillä kivillä ympäröidyt kukkapenkit ovat minulle kauhistus ja vähän dissaan myös meidän pientä puutarhalampea, joka on juurikin ympäröity aika samankokoisilla ja -näköisillä kivillä. Joskus vielä viritän siihen jotakin vaihtelua. Tänään väsäsin kiviasetelman laattakivestä, muutamasta graniittinoppakivestä ja luonnonkivistä kynttilälyhdyn viereen, kun se näytti yksinään jotenkin orvolta. Paikka on loppukesästä karsimani syreenin alla uusien hakepolkujen risteyksessä ja tykkään siitä kovasti. Sytytin ensimmäistä kertaa lyhtyyn kynttilän ja se näkyy meidän ruokailutilaamme, mutta taidan sytyttää kynttilän myös päivällispöytään. Julistettakoon siis syksy ja kynttiläaika näiden kuvien myötä virallisesti alkaneeksi, kun lokakuukin on jo lähtökuopissa.
