Vieläkin ihmettelen meidän aiemmin monta vuotta serbiankuusen alla kituneen alppikärhön muodonmuutosta, kun siirsin sen vähän parempaan maahan ja aurinkoisempaan paikkaan makedonianmännyn juurelle. En todellakaan voinut kuvitella, että joku päivä verhoaisi sadoilla kukillaan linnunpöntönkin, kun aiemmin ei kasvanut mihinkään. Mutta niin vain nyt tekee. Jos osaisin, niin kuvaisin koko männyn, mutta siinä yrityksessä saan kirkkaalle taustalle vain mustan hahmon, joten joudun tyytymään vähän rajatumpiin kuvakulmiin. Serbiankuuset ovat kanssa tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan, kun hopeisten ja tummanvihreiden oksien päässä loistavat pitkät vaaleanvihreät vuosikasvaimet. Niitä on nyt varmaan pakko vähän naksia parilta reunalta poikki, etteivät kasva tielle tai oman pihan kulkureiteille. Kärhökuvat ovat reilun viikon takaisia, serbiankuusen kuvasin tämänpäiväisessä kaatosateessa.

(Olen ehkä joskus kirjoittanut tästä siperiankärhönä, mutta pikainen googletus väitti siperiankärhöä valkoiseksi, joten ehkä tämä on sitten alppikärhö. Osa kasvitieteilijöistä kuulemma pitää siperiankärhöä alppikärhön alalajina.)