Yksivuotisten kukkien tilannekatsaus

Ooppiumunikko ’Hungarian Blue’

Viime kesänä esikasvatin koristeporkkanaa enkä saanut ainuttakaan kukkaa. Kasvi on kaksivuotinen, mutta kuvittelin esikasvattamalla saavani kukkia samana vuonna. Talvella rusakot rouskuttivat juuret kahta lukuunottamatta. Nyt nuo kaksi aloittelevat kukintaa, saisikohan niistä kerättyä siemeniä, josko kylväisi ne jo syksyllä?

Koristeporkkana ’Dara’

Kasvatin viime kesänä myös zinniaa ensimmäistä kertaa. Ne onnistuivat muuten hyvin, mutta kukkivat tosi myöhään. Tämän vuoden lajike ’Sunbow Purple’ taas alkoi kukkia jo sisällä ja kärsi kirvoista. Ehdin jo luovuttaa niiden suhteen, mutta lopulta kukkivatkin ihan mukavasti ja kirvaongelmakin taisi ulkona ratketa ihan biologisesti. Kukat haaroittuivatkin itsekseen, joten aikaisesta kukinnasta ei oikeastaan ollut haittaa, kun uusia nuppuja  syntyy sitä mukaa, kun edelliset kuihtuvat. Ongelmana oli lähinnä taimien määrä, siemeniä oli 255 ja ne olisi pitänyt koulita omiin purkkeihin. Ei onnistunut, joten kasvatin niitä osittain omissa purkeissa, osittain muutamaa samassa ja osittain isommassa astiassa. Teki tiukkaa löytää niille paikkoja kukkapenkeistä ja nyt niitä kasvaa pikkuisen joka paikassa.  Jos kasvatan zinniaa ensi vuonna, taidan kylvää vain osan siemenistä.

Isotsinnia ’Sunbow purple’

Ooppiumunikko ’Hungarian Blue’ on uusi tuttavuus ja ajattelin, että sen suorakylvössä ei voi epäonnistua ja kylvin sen kuolleen särkyneen sydämen paikalle. Mutta sitten tuli helteet ja tavallisella kastelukannulla kastelu taisi olla vähän liian rajua niin kovin pienille siemenille ja hennoille taimille ja maakin kuivui ihan silmissä, vaikka kuinka olisi kastellut, joten itämisprosentti oli pieni. Vielä hassummin kävi tarhasormustinkukka ’Dalmanian’in kanssa. Kaikki sormustinkukkaa kasvattaneet tietävät, että yhdestä varresta tulee siemeniä n. miljoona, joten oli melkoinen hämmästys, kun siemenpussista löytyi pieni putkilo, jossa oli 10 siementä. Ja näistäkään eivät kaikki itäneet ja itäneetkin kasvoivat todella nihkeästi. Nyt niitä on unikoiden seassa 2 tai 3 ja ovat edelleen peukalon pään kokoisia, joten saattaa jäädä dalmatialaiset haaveeksi vain.

Tähkälaventelin kylmäkäsittely onnistui hyvin ja sain hirmuisen määrän taimia, mutta niitäkään en jaksanut koulia omiin purkkeihin, joten istutin isoja tuppaita terassin rappujen pieleen. Hitaasti ovat kasvaneet enkä oikein usko, että kesää riittää niiden kukkimiseen, mutta haaveissa olisi, että saisin ne talvehtimaan. Tosin kaverin tavallinen laventeli on kyllä kauniimpi ja joskus vielä sitäkin haluaisin. Laventelin tuoksu on kyllä niin ihana, että käyn päivittäin niitä tuoksuttelemassa, nipsaisen aina pienen palan lehteä ja haaveilen Provencen laventelipelloista, joita kauniimpaa ei ole olemassa.

Pioniunikko on kylväytynyt itsekseen, tumma on suosikkini, mutta en ole tuota punaistakaan raskinut hävittää. Kovin pienen kokoisia ja yksinkertaisia ovat nämä taimet verrattuna alunperin ostetuista siemenistä kylvettyihin.

Pioniunikko

Sellainen välitilinpäätös kukkakylvöksistä, kurkku ’Passandra’ ja tomaatti ’Artisan Golden Bumble Bee’ onnistuivat ainakin toistaiseksi hyvin, satoa on tulossa paljon, kunhan kypsyisivät. Paprika ’Astor’ taas ei kasvanut viidestä sentistä oikein mihinkään ja heitin ne vallan pois. Ei tämä siemenkasvatus näillä taidoilla ehkä lyö leiville, mutta ei sitä taas helmikuussa siemenluetteloita selatessa muista :).

Koti Piha ja puutarha

Sadepäivien sisustussuunnittelua

Niinhän siinä kävi, että kun ensin kärvisteltiin kuivuudessa, niin sitten saatiinkin sadetta vähän liikaakin. Olen laiska tukemaan kukkia eikä pioneillani ollut ihan täydellistä tukea, joten jonkun verran oksia taittui ja kukat kurottelevat kohti maata. Myös kulkuväylän vierellä kasvavien jättipoimulehtien kukinnot ovat kiveyksellä pitkin pituuttaan. Mutta ei se niin vaarallista ole, saatiin kotiin kukkakimppuja.

Koti on kyllä muuten aika mullin mallin, koska siellä on pojan tulevaan opiskelijaboksiin hankittua kamaa levällään. Olen innokas sisustaja ja on ollut opettavaista yrittää suunnitella nuoren miehen maun mukaan. Poika sanoi heti, että asunnosta ei saa tulla valkoista eikä mustavalkoista. Halusi tummanvihreää ja konjakinruskeaa. Pyrin itselle ostamaan hyvin vähän tavaraa ja vain tarpeeseen, joten on ollut ihanaa, kun on voinut shoppailla hyvällä omallatunnolla. Masentavinta on se, kun tekee jonkun upean alelöydön, esimerkiksi täydellisen eteisen peilin ja sitten poika tyrmää sen. Samoin kävi maton kanssa. Mutta tietysti asunnosta pitää tulla asujan näköinen, itse vähän aina ihmettelen kovin naisellisia koteja, joita itsekin ihailen, mutta joihin en pysty kuvittelemaan miestä :). Nyt pitäisi keksiä fiksu tapa piilottaa sähkökaapin ja lattialämmityksen jakotukin ovet, joskaan ne eivät taida tulevaa asukasta häiritä lainkaan, joten ehkä pitää noudattaa omaa neuvoa, liian sliipattu sisustus ei sovi meidän boheemille jälkikasvulle.

Koti Piha ja puutarha Sisustus