Etupiha on meillä se varjoinen puoli ja päärapun vierus on melko autio, kunnes saniaisten seuraksi lähtevät kasvuun nauhukset ja kuunliljat. Tien puolella ikivihreät pitävät vehreydestä huolen ympäri vuoden, joten näkösuoja tielle on kunnossa. Kuvittelin noiden uusien tulppaanien ehtivän lopettaa kukintansa ennen juhlia, mutta nehän ovatkin vielä  ihan täydessä kukassa ja seuraksi avautuivat vielä kuin tilauksesta kerrotut valkoiset narsissit. Tulppaaneille on ilmeisesti tänä vuonna ollut otolliset olosuhteet, kun niistä on kasvanut ihan valtavan kokoisia. Näidenkin kukat ovat melkein kämmenenkokoisia.

Rapun viereinen tuija ja pasuunakukka kasvavat ruukussa. Pasuunakukka muuttaa aurinkoon, kunhan joku jaksaa sen siirtää takapihalle. On tuossa vain siksi, että majaili kevään eteisessä. Taustalla näkyy valkokukkainen taatanpihlaja, jonka piti olla kapeakasvuinen.

http://suomalainentaimi.fi/taatanpihlaja:

Taatanpihlaja – Sorbus x thuringiaca ’Fastigiata’ (rundoxel)

(Kartio)taatanpihlaja on nimetty kirjailija Frans Eemil Sillanpään mukaan. Tämä saksanpihlajan kapealehtisen muodon ja kotipihlajan risteymä menestyy hyvillä paikoilla Tornionlaaksossa asti. Kapealatvainen puu mahtuu pieneenkin tilaan.

Korkeus: 5–10 metriä.
Kasvutapa: Latvus on nuorena kapea, mutta se levenee vanhemmiten jonkin verran.
Lehdistö: Hyvin kapea, tummanvihreä lehti on liuskoittunut tyvestään 1–4 erilliseksi lehdykkäpariksi. Syysväri yleensä keltainen.
Kukinta: Valkoiset kukkatertut kesäkuussa.
Marjat: Oranssinpunaiset marjatertut kypsyvät syksyllä.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kuiva–tuore, keski–runsasravinteinen.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 4 metriä.
Leikkaus: Ei erityistä leikkaustarvetta, mutta tarvittaessa kestää hyvin leikkausta