Löysin keväällä olkkarin ikkunan alta aivan paraatipaikalta nimikyltin ’leucojum’, mutta mitään ei näyttänyt kasvavan. En muistanut tällaista sipuliheräteostostakaan lainkaan, mutta viikolla löysin muiden kasvien joukosta pari kukkivaa tainta ja google kertoi suomenkieliseksi nimeksi lumipisara eli kevät- tai suvikello. Kauniita ovat, kukat pari kertaa suurempia kuin kielolla, joka myös aloittelee kukintaa. Viime vuonna lahjaksi saadut valkoiset särkyneet sydämet selvisivät talvesta hengissä. Kuvassa isompi taimista, joka jo vähän kukkiikin.

Melkoisen työteliäitä päiviä on olleet ekat lomapäivät ja tässä kuvassa meidän huomenna konfirmoitava esikoinen. Omassakin pihassa riittää nyt kuvattavaa, kun tintin ja räksän poikaset ovat jo lennossa ja kirjosiepon poikien lähtöä odotellaan. Huomenna jännä päivä sekä pojalla että vanhemmilla!