Valkoiset helmililjat aloittelevat kukintaansa muutaman neliön kivikkopenkissä suuren kuusen juurella. Vieressä kontrastia antaa tummalehtinen rentoakankaali. Hämmästyn joka kevät yhtä paljon, että nämä jaksavat kukkia näin kuivassa ja karussa paikassa ja kukkivat vielä paljon aiemmin kuin siniset helmililjat paremmassa maaperässä. Eilen bongasin kaksi siiliä kuhertelemassa terassin alla, joten pikkusiilejä lienee tulossa täksikin kesäksi.
Ei niin viherpeukalo -miehet kannattaa ohjeistaa puutarhassa ihan kädestä pitäen. Ohjeet tyyliin ’kaivatko sen tuoksuvatun sieltä kuusen alta pois’ pitää suosista unohtaa, ellei halua, että se valkoinen syreeni, jolle yrität tehdä tilaa, päätyy kompostiin. Istutin syksyllä viime keväänä siemenestä kasvattamani hevoskastanjan purkista maahan. Keväällä lumien sulettua laitoin sille suojaksi oikein jämäkän omenapuun oksan. Koska taimi kasvoi lantakasan vieressä ja oli vaarana, että jää silti kottareiden murjomaksi, näytin taimen miehelle ja kehotin varomaan sitä. Pari viikkoa myöhemmin lantakasaa tyhjennettäessä mies näytti hevoskastanjaa ja kysyi, että mikäs tuo toinen sitten on ;-D
Ensimmäisestä talvesta selvitty ja aiemmat jutut tästä löytyvät täältä, täältä ja täältä.
