Aamupalan jälkeen ryhdyttiin miehen kanssa saksimaan omenapuita. Itse istutetuista puista ei juuri tarvinnut leikata kuin muutama suoraan ylös tai runkoa kohti sojottava oksa, mutta vanhat omenapuut saivat taas kunnon karsinnan. Pikkuisen tulee aina innostuttua ja oksia lähtee puolet enemmän kuin on tarkoitus, mutta toistaiseksi meidän ikivanhat omenapuut eivät ole olleet kovasta leikkauksesta moksiskaan. Toinen puista oli valtavan tiheä. Ei puhettakaan, että karvalakki lentäisi latvuksen läpi, tuskin edes tikka (edes lehdettömään aikaan). Vähän aikaa kun puuhailtiin, mies sahan kanssa ja minä jatkovartisilla aivan huippuhyvillä voimasaksilla, niin mies totesi yhtäkkiä, että tästähän tuli aika kalju 😉 Toisessa puussa taas oli alhaalla isoja oksia, joihin tuli jatkuvasti törmäiltyä, joten niitä poistettiin kolme ja muuten vähän harvennettiin pienempiä sieltä täältä. Lopputulos on ihan ok, mutta kieltämättä sitä tiheämpää tuli ehkä leikattua vähän ronskisti, mikä aiheuttanee vesiversojen kasvua. Muutenkin on mielenkiintoista nähdä, miten tuo puu reagoi, kun talvella kaadettiin kolme koivua sitä varjostamasta. Toiveissa olisi, että kasvattaisi vähän oksia siihenkin suuntaan, ne kun ovat aiemmin kasvaneet kaikki koivuista poispäin. Seuraavaksi onkin sitten aika laittaa oksasilppuri laulamaan. Onneksi meidän nykyinen silppuri on mukavan hiljainen.

Huomenna ajattelin levittää lumelle kalkkia. Ensi viikoksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, joten kalkki sulattanee lunta mukavasti. Vanhemmillani naapurikunnassa on etelärinnetontilla narsissit jo 5-senttisiä, meillä keskellä tonttia juuri ja juuri selvisi Hai-saappailla.