Rakastan ihanan reheviä kerrottuja tulppaaneja, jotka auetessaan muistuttavat pioninkukkia. Hiihtoloman kunniaksi ostin ensimmäiset kaksi nippuani: valkoisen hienostuneen, nupullisen ja lyhytvartisen, jota pidin alkuun jonkin aikaa paketissa vähässä vedessä, jotta varret pysyisivät tanakoina. Ja toisen pinkin, rehevän ja runsaan, jo auenneen ja vähän pituutta saaneen, joka kurottelee boheemisti maailmaan. Ihania molemmat!
En ollutkaan ostanut pikkusipuleita ruukkuihin istutettaviksi, niinkuin luulin, sillä niistä avautuikin pikkunarsisseja. Sipulit ovat peräisin viimekeväisistä pääoven ruukkuistutuksista. Olin jossain kohtaa kesää viskannut ne kukkapenkkiin tarkoituksena kaivaa ne maahan, mutta löysinkin ne raukat sellaisenaan kukkapenkistä syksyllä perennoja siivotessani ja tökkäsin ruukkuun ja kellariin ja unohdin koko jutun. Ihme, että niissä silti riittää voimaa kukintaan. Tänä keväänä täytyy muistaa istuttaa ne maahan ja lannoittaa kunnolla ja syksyllä nostaa kuivumaan ja laittaa ruukkuun vähän myöhemmin, etteivät kukkisi vielä ihan näin helmikuussa. Meillä onkin nyt melkoinen sillisalaatti kukkijoita kotona: kahta eri sorttia tulppaaneja, nämä narsissit, kaksi valkoista amaryllistä ja yksi punainen ja kliiviakin vielä päätti yllättää kukinnallaan, vaikka kukki jo syksyllä. Onneksi kukkia ei voi koskaan olla liikaa!
