Marraskuu on oiva nimi tälle vuoden synkimmälle kuukaudelle, kun kaikkii kuolee ja päivä jatkaa lyhenemistään. Lohduttautua voi sillä, että jo ensi kuussa on joulu, lunta (toivottavasti) ja päivä alkaa pidentyä. Wikipediasta lainattua: ”Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.”

Pyhäinpäivän ihanassa auringonpaisteessa ikuistin kuihtuneita kasveja, hortensioita, nauhuksia, sinipallo-ohdaketta ja väriminttua. Ajankohtaan sopivan seepian sävyisiä, auringossa kauniita. Ja jotta noista nauhuksen siemenistä ei nousisi tuhansia pikkutaimia, odottelen suurta lintuparvea ruokailemaan, sillä meidän pihan nauhuskiintiö on täynnä.