Meidän perheessä on tultu siihen vaiheeseen, jossa kotilomalla äitiä tarvitaan lähinnä laittamaan ruokaa ja siivoamaan jäljet. Kun kupu on täynnä, pienempi singahtaa kavereille ja vanhempi bongaamaan jänkäkurppia. Äidille ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin kuluttaa aikaa hierojalla ja kampaajalla ja tietenkin pihamaalla. Ja siellähän sitä puuhaa riittää niin paljon kuin ehtii tehdä. Tänään sain hieronnasta vetreillä lihaksilla ensimmäisen haravointikierroksen valmiiksi, joten täällä ollaan valmiita vastaanottamaan pyryt ja pakkaset. Haravointi itsessään on ihan mukavaa puuhaa, varsinkin sammaleisilla alueilla se on ihan lasten leikkiä. Pitkällä märällä ruohikolla on vähän haastavampaa, mutta kaikkein kurjin homma on valmisteleva osuus, johon kuuluu omenien keruu. Nyt niitä on noin saavillinen kasassa odottamassa, josko joku vielä innostuisi tekemään sosetta tai leipomaan piirakkaa. Kotityöt tahtovat jäädä sinne ihan vihoviimeisiksi. Siivouksen vielä hoidan mielelläni, koska en viihdy sotkussa, mutta esimerkiksi pyykkihuolto on niitä inhokkihommia. Toissa viikonloppuna ulos ”kuivumaan” ripustetut pyykit liehuvat siellä edelleen märkinä. En ole saanut haettua niitä pois, kun pyykkikori on täynnä silittämättömiä vaatteita. Onneksi lomapäiviä riittää vielä.

Köynnösruusu ja köynnöshortensia

Köynnöshortensia ja keltapeippi

Kuunliljan lehdet joutivat jo kompostiin