Lampaantalja-alustat DSW-tuoleihin

korjattupyorea.jpg

Ekologisuudesta on vuosien saatossa tullut minulle koko ajan tärkeämpää. Käyn jatkuvaa jaakobinpainia etenkin ostamisen ja liikkumisen suhteen. Pyrin minimoimaan omalla autolla liikkumisen ja turhan kuluttamisen, mutta toisaalta olemme tehneet kolme kaukomatkaa muutaman vuoden sisällä, joten kaukana täydellisyydestä mennään. Ruokapöydän tuolit oli pakko uusia siinä kohtaa, kun kuopuskin toisella kymmenellä ilmoitti luopuvansa Tripp Trappista ja vanhat tuolit olivat liian pehmeät ja matalat. Olin vuosia haaveillut näistä tuoleista, mutta muovituolien osto kauhistutti. Lisäksi näiden suosio oli kasvanut niin, että niitä näkyi ihan joka sisustuslehdessä ja –blogissa ja periaatteessa vastustan trendien mukaan sisustamista juuri ekologisista syistä. Pitkään siis puntaroin, että ostanko näistä syistä toiseksi parasta,  mutta en edes keksinyt, mikä se olisi. Niinpä tartuin talvella sopivaan tarjoukseen ja toivon, että näiden kanssa elelen loppuikäni. Olen ollut tuoleihin enemmän kuin tyytyväinen, mutta lapset ovat valitelleet, että entisiin verrattuina nämä ovat kylmät. Niinpä Hulluilla Päivillä käydessäni tein harvinaisen heräteostoksen ja ostin nämä pyöreät lampaantaljat. Ovat kyllä aivan täydelliset, pehmeät, lämpimät ja kauniit. Ja tunnustettakoon, että olen vuoden sisällä haksahtanut muutamaan muuhunkin trendiesineeseen. Jos muodin muuttuessa luovun niistä alle 10 vuodessa, niin toivottavasti joku tulee ja potkaisee nilkkaan. Ja saman saa tehdä siinä vaiheessa, jos vaihdan vuosien saatossa kerääntyneet taulut mustavalkoisiin seinille teipattuihin kuviin, vaikka ne niin ihanilta kuvissa näyttävätkin ja tunnustettakoon, että syyhyttänyt on. Summa summarum, minun mottoni on, että ostaa saa, kunhan ostetaan laadukasta ja tarpeeseen, vanhalle löytyy uusi koti ja suositaan suomalaista. Lähdenkin tästä nyt pyöräilemään kauppaan, pyörillä kävimme jo tänään lasten kanssa pelaamassa sulkapalloa. Ihana syysloma!

tuolit1.jpg

tuolit2.jpg

tuolit3.jpg

 

Koti Sisustus

Kukkasipuleita ja seppelvarvun syysasu

Joka syksy päätän olla törsäämättä kukkasipuleihin. Ne sipulikukat, jotka meillä viihtyvät, lisääntyvät itsekseen ja ne jotka eivät viihdy, tulevat kertakäyttöisinä liian tyyriiksi. Ja melkein aina pystyn välttelemään sipulipussien toinen toistaan houkuttelevampia huhuiluja siihen saakka, kunnes niitä myydään suurilla aleprosenteilla. -40% riitti tänään avaamaan pään. Hyvin hillitysti vielä ostin, ajattelin kokeilla pariin ruukkuun istuttamista. En kyllä muista, että olenkohan koskaan kunnolla onnistunut näissä kokeiluissa, huonoimpina keväinä purkeista on löytynyt vain mädäntyneet sipulit ilman kukan kukkaa. Mutta aika kultaa muistot ja saattaahan se olla, että juuri tänä vuonna onnistun 🙂 Pystyin onneksi vastustamaan -70%:n kärhöpurkit, vaikka aikani niitä koko taimiston ainoana asiakkaana hypistelin. Kuten myös sen ihanan syysvuokon, jonka viime syksynä ostin ja jota ei keväällä löytynyt mistään. Ja upean rungollisen syreenin ja ihan pari muutakin, joiden kohdalla meinasi lähteä lapasesta.

Nyt pitää sitten taas päättää, että laitetaanko ne sipulipurkit pihalle lehtikasaan vai kylmäkellariin ja kuinka sen kastelun kanssa taas pitikään toimia, etteivät sipulit a) lähde kasvuun liian aikaisin b) mädänny c) päätä pitää kukat sisällänsä. Vinkkejä otetaan kiitollisna vastaan.

Ensimmäinen seppelvarpu on saanut komean syysvärinsä siinä kun muut pensaat ovat jo melkein omat lehtensä pois heittäneet. Kaunis on ja todellakin siitä kiva, että pysyy vihreänä vähän muita pidempään. Ja tämän taimenhan istutin pienestä pistokkaasta vasta vuosi, pari sitten tuohon tänä kesänä pykättyjen laattakivirappujen viereen.

seppelvarpu1.jpg

seppelvarpu3.jpg

 

Koti Sisustus