Vaihtelevatko säät nykyään enemmän kuin ennen, vai kuvittelenko vain? Toivottavasti tämä ei ole sitä ilmastonmuutosta. Meillä oli viikolla kaksi talvipäivää. Pakkanen puraisi oikein kunnolla, yläkerran tasollakin oli vielä aamulla kaksi pakkasastetta. Herkimmät kasvit, kuten kesäkurpitsa, paleltuivat. Räntää tai lunta meidän leveysasteilla ei kuitenkaan satanut. Kesäkurpitsoja ehdimme syödä aika riittävästi, viimeiset isoksi päässeet täytettiin ja niistä tuli ihan älyttömän maukkaita. Koversin sisuksen melonikauhalla ja sekoitin puoleen sisällöstä kinkkua ja herkkusieniä, päälle pippuria, aurajuustomurua ja mozarellaraastetta, nam! Puolet sisällöistä syötiin tänään täytettyjen paprikoiden sisällä. Mutta nyt on taas lämmintä, aloitin aamun juoksulenkillä metsässä, kun muu perhe vielä nukkui. Jätin kaiken tekniikan kotiin ja hölköttelin ihan niin hitaasti kuin halusin ja kuuntelin vain omia ajatuksiani ja luontoa. Olipa mukava päivänaloitus. Iltapäivällä kävimme vielä samassa paikassa poimimassa ämpärillisen suppilovahveroita. Lauantaikimpuksi sain mieheltä ruusuja ja toisen kimpun tein eilisen syysmyrskyn katkaisemasta pallohortensiasta ja komeamaksaruohosta. Maksaruohot ovat osittain samoja, joista tein kimpun pari, kolme viikkoa sitten. Tykkään tosi paljon tuosta kaverilta saadusta maksaruohosta. Juurrutin siitä toisen taimen, joka on lähtenyt hyvin kasvuun pensasruusujen edessä. Olkkariin muuttanut vaahtera-aulio kukkii ihanasti, en millään raski nyt sitä leikata, vaikka onkin terassilla kesän aikana kasvanut köynnösmaiseksi ja vähän honteloksi.

Oman pihan lauantaikimppu

Syksyinen ruusukimppu

Sisälle muuttanut vaahtera-aulio