Kerään sohvalla voimia päivän ulkoiluun. Harmaa sumuinen keli ei innosta, mutta parina viikonloppuna tekemäni reipas tunnin metsäkävely harjua ylös alas kivuten tekee niin mahtavan olon, että sinne on päästävä tänäänkin, vaikka ilta venähti kuopusta kotiin odotellessa. Kävin kunnolla nukkumaan siinä vaiheessa, kun esikoinen huikkasi lähtevänsä hakemaan pikkuveljeä lukion vanhojen päivien bileistä. Meidän osalta tanssit oli ihasteltu jo toissailtana ja perjantaina ei tarvinnut kuin auttaa pukeutumisessa. Saattoi Suomi menettää yhden tohtorin, kun tuumasin, että taisi olla viimeinen kerta, kun joutuu frakkiin pukeutumaan, ellei sitten väittele tohtoriksi 🙂 .

Oma työviikkoni oli raskas, kaksi päivää palavereja ja työpaikan 2-päiväinen kick-off Himoksella. Jälkimmäisen olisi varmaan pitänyt olla rentouttava lasketteluineen, savusaunoineen, poreammeineen ja avantoineen, mutta tällä iällä tuntuu, että poikkeamat rutiineihin ennemminkin rasittavat ja pari huonosti nukuttua yötä viikolla on ihan katastrofi. Innostuin vielä kokeilemaan ensimmäistä kertaa lumilautaa, mikä oli melkoisen raskasta, kun viimeistä laskua lukuunottamatta kaaduin joka laskulla vähintään kerran.

En jaksanut kaivaa jalustaa esiin, joten päivän kuvat ovat vähän epätarkkoja. Kertoo hyvin päivän hämäryydestä, vaikka olohuoneeseen tulee valoa monelta suunnalta suurista ikkunoista. Mietin myös, pitäisikö laskea koko talven ylhäällä olleet sälekaihtimet alas, kun ulkomaisema ei ole yhtään houkutteleva, mutta pakko se kai on vielä viherkasveille tarjota kaikki mahdollinen valo. Osa kasveista jo kasvattaa kovaa kyytiä uutta versoa. Kevätkylvöt lykkään hiihtolomaviikon yli, joten nyt nautin tulppaaniajasta, montaa kimppua en ole vielä ehtinyt hankkia. Eilen lähdinkin miehen mukaan ruokaostoksille varta vasten kukkia ostamaan. Laitoin kukat itse kukkaan hyödettyjen aroniaoksien kanssa ensin tavalliseen kapeahkoon maljakkoon, mutta niin siinä aina käy, että tämä maljakko vie lopulta aina voiton.

Ja nyt mars mars luontoon ulkoilemaan!!