Nyt sain ikuistettua näkymän pääovelta uudistettuun kuusenaluseen. Silloin kun päätin tuon laattakiveyksen tehdä, en tajunnut, että paikka on noin näkyvillä, kun ei sitä neulaskukkulaa juuri tullut ihailtua. Pergolaportista tykkään edelleen kovin, se on meidän keittiön ikkunan edessä. Blokkaa kyllä kohta keittiönäkymästä yhden upean pionin, mutta toisaalta pioni kukkii viikon ja pergolaa ihailen joka päivä. Talvella siinä kiikkuu kynttilälyhty. Talon puoleisen tolpan juuressa on pieni kaverilta saatu kärhö, jossa on ensimmäiset nuput. Hän osti sekalaisen lavallisen taimia ilman nimilappuja muutamalla eurolla viime kesänä ja nyt odottelen jännittyneenä, mikä kärhö tuo on. Takapihan multiblue avasi tänään ensimmäisen kukkansa ja vaaleanpunaiset kärhöt ovat jo täydessä kukassa. Etupiha on muuten tällä hetkellä täysin kuunliljojen valtakuntaa. Keväällä huomio on havupuissa, alppiruusuissa ja vuorenkilvissä, keskikesällä kanadanvuokoissa (jotka muuten, kuten kuvasta näkyy, kukkivat edelleenkin) ja kurjenpolvissa ja nyt on siis kymmenien kuunliljojen vuoro. Ja niiden jälkeen komennon ottavat ensin jaloangervot ja sitten nauhukset.

ps. 14-v poikani leipoo parhaillaan mansikkakakkua oman maan mansikoista. Niitä onkin nyt riittänyt kerättäväksi ja jopa pakastettavaksi päivittäin. Viimeiset kommentit, mitä keittiöstä kuuluivat olivat: ’tää on ihan hirveen näkönen’ ja ’mää en sitten muuten siivoo’ 🙂 Menenpä tästä maistamaan, kyytipoikana on uutta inkivääriteetä ja molemmat maistunevat helteisen päivän iltana taivaallisilta, varsinkin kun olemme 3 päivää kahdestaan ja saamme siis syödä koko kakun…