Meidän ollessa grillipartyissa oli lampeemme ilmestynyt vesihyasintti. Kaveri oli hankkinut sen Turun kasvitieteellisestä puutarhasta. Tämähän on se surullisen kuuluisa Victoria-järven tappajakasvi, joten luontoon tämän päästäminen olisi jonkinlainen katastrofi varmaan Suomessakin, vaikka tokihan paleltuisi talvella eikä pääsisi meidän pienessä lähijärvessämme ehkä ihan samanlaiseksi ongelmaksi kuin Afrikassa. Jos tämä leviää lammikossamme liikaa, alan tehdä siitä mattoja, meillä on parvekkeella sellaisen mallikin 🙂 Jos jollakulla on tästä kasvista kokemusta, niin kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan.

Nämä päivät ovat niitä, joiden avulla jaksetaan syksyn ja talven läpi. Meillä ihanaa hellepäivää vietettiin ensin kantarelli- ja mustikkametsässä ja sitten mummulassa, jossa minä kitkin helteessä 3 tuntia putkeen lasten uidessa ja mennessä vesisotaa. Vanhemmillani on ihana tuhannen neliön korkeaan kallioon rajoittuva etelärinnetontti, jossa on valtavasti kukkia. Valitettavasti eivät oikein jaksa enää kukkamaita hoitaa ja havahduin alkukesästä siihen, että jotain tarttis tehdä. Nyt aloitin, mutta en oikeastaan saanut tuossa kolmessa tunnissa vielä kuin yhden istutusalueen perattua ja istutettua siihen kotoa viemiäni taimia. Heillä ovat vuohenkello, peurankello ja vuorenkilvet päässeet valloittamaan puolet pihasta ja yritin niitä vähän vähentää ja ryhmitellä ja lisätä uusia perennoja. Vein yhden ison laattakivenkin, joka aseteltiin syreenin juurelle ja päälle laitettiin joskus muinoin lahjaksi antamani patsas. Ihan kiva tuli, toivottavasti jaksavat kastella taimia, sillä tällä helteellä perennojen siirtely on tietysti ihan hölmöä, onneksi paikkaan paistaa vain aamulla.

Vesihyasintti