Miettiessäni tulevaa uutta vuosikymmentä tajusin, että sen aikana lapset muuttavat pois kotoa, toivottavasti valmistuvat opinnoistaan ja löytävät paikkansa työelämästä, ehkä perustavat perheen ja itse päädyn eläkeiän kynnykselle, mies todennäköisesti jo eläkkeelle. Apua! Parempi olla enempiä miettimättä ja nauttia tästä hetkestä. Ja vaikka yksittäiset vuodet tuntuvat vyöryvän vauhdilla, niin aika kaukaiselta tuntuu aika, kun lapset olivat 8 ja 10, joten eivät nuo vuosikymmenet kuitenkaan ihan hetkessä vierähdä.

Meillä oli aamupäivällä melkoinen lumimyräkkä ja maisema muuttui taas kerrasta ihanan valoisaksi (instan tarinoissa muutama video) viikon lumettomuuden jälkeen. Kuusi nököttää vielä olkkarissa ja punaiset hyasinttini ovat vasta päässeet täyteen kukkaan. On kyllä melkoinen ero kukkakaupan ja halpiskaupan hyasinttien kukintojen tiheydessä. Nämä ovat niin painavia, että fiksua olisi varmaan leikata ne jo maljakkoon, mutta vielä en ole hennonut. Synttärilahja-amarylliksenikin kukkivat vielä pitkään, toinen ei ole saanut vielä yhtään kukkaa auki.

Melkein tekisi jo mieli alkaa miettiä siementilauksia, mutta ehkä yritän ensin hoivata vähän talvetettuja taimia, kuihtuneita ruusun ja pelargonian lehtiä on varastossa ja kellarissa riittävästi ja kastelukin on tainut jäädä vähän turhan vähiin. Chilit ovat edelleen huoneen lämmössä ja olen miettinyt niiden leikkausta, mutta sitäkään en ole hennonut tehdä, kun niissä on vielä hedelmiä, vaikka aika ränkyiksi ovat pimeyden ja ehkä kuusenkin takia muuttuneet. Ehkä sitä vielä ehtii, vasta on kuitenkin uutta vuotta muutama päivä takana ja koko ihana uusi kasvukausi edessä!