Kanadanvuokko on monen viherpeukalon kauhistus, koska on yksi niistä lajeista, jotka eivät pysy paikallaan ja on ilmeisen hankala hävitettäväkin. Itse rinnastaisin sen leviämiseltään valkovuokkoon. Minua ei haittaa, että leviää, koska rakastan vuokkoja ja nyt voin poimia niitä maljakkoon mielin määrin. Kukka näyttää viihtyvän yhtä lailla varjossa kuin auringossakin, varsi venyy molemmissa paikoissa yllättävän korkeaksi, lähes puoleen metriin, siinä voi kyllä tänä vuonna olla vähän sateisen kesän lisää. Itselläni tätä kasvaa kolmessa penkissä ja sopii mielestäni kaikkiin. Valkoinen lieneekin helpoin väri yhdistää muihin kasveihin, en ole keksinyt yhtään väriä, mihin ei sopisi ja samoilla linjoilla on Värien puutarha -kirjakin. Pääoven vieressä vuokot ovat tummanpunalehtisten kallionauhusten ja valkokirjavien kuunliljojen vieressä, talon sivustalla sinisen vuorikaunokin ja rentoakankaalin seurassa ja pation viereisessä muurialtaassa huojuu vielä melko vähälukuisena pinkissä tuoksukurjenpolvimatossa. Lisäksi harkitsen, josko siirtäisin sitä myös omenapuiden alle, ne kun ovat syvässä varjossa keskikesällä vähän synkkiä paikkoja.