Aika pysähtyy

Hitaasti etenee tämä kesä. Tämänpäiväisetkin kuvat on napsittu sateessa goretexasussa ja kärsimätön viherpeukalo ei millään jaksaisi odottaa, että ne kauan kaivatut nuput aukeavat. Kasvu etenee nyt niin verkkaiseen tahtiin, että muutosta ei tahdo huomata ja kuvat alkavat toistaa itseään. Viime vuodesta ollaan jo jonkin verran myöhässä. Pientä edistystä tietysti tapahtuu ja violetit jalopähkämöt ovat saaneet ensimmäiset kukkansa auki. Samoin tuoksukurjenpolven (vai peittokurjenpolven) isot mattomaiset kasvustot eri puolilla pihaa alkavat muuttua vaaleanvihreästä vaaleanpunaiseksi hitaasti mutta varmasti. Ensin valoisimmissa paikoissa ja sitten varjoisammissa. Helpoimpia ja kauneimpia perennoja olen siirrellyt eri puolille tonttia, alkuun kustannussyistä mutta sittemmin myös siksi, että pihasta ei tulisi kovin levottoman näköistä. Kaveri, jonka kanssa vaihtelemme taimia, kävi Kodin Terran puutarhaosastolla ja kertoi ostaneensa kaikki perennat, joita ei ole minulla tai hänellä ja niitä oli 3 (!) kappaletta ja niistäkin yksi oli punapäivänkakkara, jota minulla on, mutta jota en ole vielä pystynyt hänelle jakamaan, kun on niin kovin kitukasvuinen. Tuo kertonee, että jokainen uusi laji tässä pihassa on liikaa!

Purppurasydän on myös vihdoin aloittanut kukintansa, se on hyvä lisä vaaleanpunaisen ja valkoisen kesäpikkusydämen ja särkyneen sydämen joukossa, sillä kukkii vähän myöhemmin eli vasta nyt, kun vieressä kasvava särkynyt sydän on jo lopettelemassa kukintaansa. Kesäpikkusydänhän nyt kukkii koko kesän ja on varmaan koko pihan kiitollisin kasvi. Purppurasydän on vähän tummempi, suurempi ja jämäkämpi, mutta ainakin minulla myös leviää huomattavasti huonommin.

Nora Barlow -akileija on akileijoistani myöhäisin ja kukkii oikeastaan vasta nyt täydellä voimalla, kun muut lajitoverit jo kasvattelevat kauniita siemenkotiaan. Illakko on myös kukkinut tänä kesänä kiitollisen pitkään ja siinä on ollut jostain syystä vähemmän ötököitä kuin normaalikesänä. Ja aiemmin mainittu kitukasvuinen punapäivänkakkara on myös edelleen täydessä kukassa, se olisi kaunis kasvi, jos sen saisi kunnolla kasvuun.

kesalomakukat1.jpg

kesalomakukat5.jpg

kesalomakukat4.jpg

kesalomakukat3.jpg

kesalomakukat7.jpg

kesalomakukat2.jpg

kesalomakukat6.jpg

Jalopähkämö

Punapäivänkakkara

Purppurasydän

Akileija

Akileijan siemenkota

Kurjenpolvi

Illakko

Koti Sisustus

Muuri

Meidän rajanaapureista yhden tontti on yli metrin korkeammalla kuin meidän. Tuo tontti alkaa puolivälistä meidän pihaa ja siinä oli ostovaiheessa jyrkkä, rikkaruohottunut luiska. Vaihtoehtoja oli kaksi, eli tehdä ihan valtava työ sen kitkemiseksi, istuttamiseksi ja hoitamiseksi (ja tuolloin en vielä tuntenut seppelvarpua, jolla se ehkä olisi onnistunut) tai laittaa se yhdellä rypistyksellä kuntoon. Onneksi naapurikin innostui jälkimmäisestä vaihtoehdosta, motivaationa heillä metri lisää käyttökelpoista tonttia, koska heidän pensasaitansa oli istutettu sinne korkeimmalle kohdalle ja pengerryksen jälkeen aidan saattoi siirtää puoliväliin entistä luiskaa. Saimme hankittua edullisesti sekundakiveä, joka kelpasi tuohon pihan puuhareunaan oikein mainiosti. 10 vuoteen tuolle ei ole tehty mitään ja muuri on kauniisti sammaloitunut. Jos ja kun kaadamme edestä koivuja, tulisi tuo koivujen ja muurin edelleen varjoisaksi jäävä väli hyödynnettäväksi, siinä on jo pyykkiteline, kompostori ja kaksi kompostia, mutta lähellä taloa tilaa olisi vielä vaikka alppiruusu- ja atsaleaistutukselle. Voin jo hyvin kuvitella, miltä polveileva, erikorkuisista pensaista koostuva istutus näyttäisi  kukkivana tuota muuria vasten. Mutta tämä on näitä pitkäntähtäimen suunnitelmia, tarviikin tehdä niille oma hakusana, jotta löytyvät sitten kun tulee ajankohtaiseksi.

Lopuilla kiviä rajattiin meidän tontti tiestä, kun oja laitettiin piiloon putkeen ja se olikin kyllä erinomainen idea, muuten meidän vuorenkilvet kasvaisivat takuulla tien puolella. Nyt tien ja tontin välissä on ’ruohikko’kaistale, joka on siis kyllä rikkaruohoa, mutta ajetaan ruohonleikkurilla. Siinä on hyvä pysäköintipaikka vieraille ja satunnaiselle peräkärrylle. Meillä ei siis luojan kiitos ole ollenkaan siivottavia ojia.

muuri1.jpg

muuri2.jpg

 

Koti Sisustus