’Hopeanharmaa elävöittää istutuksia ja korostaa sellaisiakin vihreän sävyeroja, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Auringonpaahteessa viihtyvät, maanpintaa pitkin kasvavat hopealehtiset kasvit sopivat mainiosti esimerkiksi muurien ja pengerrysten koristeeksi. Hopeanharmaa istuu hyvin pastellisävyjen seuraan: osa sen hehkusta näyttää siirtyvän vaaleaan pinkkiin, keltaiseen tai siniviolettiin, jotka siten näyttävät entistäkin hehkeämmiltä. Toisaalta harmaa sopii myös sellaisten kirkkaiden värien seuraan, jotka ilman sen tasoittavaa vaikutusta näyttäisivät liian räikeiltä.’ (Jouko Rikkinen. Värien puutarha).

Yksi ehdottomista perennasuosikeistani on keltapeippi. Nimi on sikäli hämäävä, että vaikka kukka on keltainen, se kukkii vain vähän aikaa ja kukinta ei ole mitenkään häiritsevä edes tällaiselle ei keltaisen ystävälle. Mutta hopeankirjava lehdistö on sitäkin kauniimpi ja kasvi sopii mielestäni ihan kaikkiin paikkoihin, erityisesti rinteisiin ja muurialtaisiin, koska köynnöstää kauniisti. Lisäksi se leviää helposti, mutta maanpäällisillä versoilla, jolloin se on helppo poistaa sieltä, minne sitä ei halua. Se on myös oiva kaveri kesäkukkien juurelle. Itse kun en kovin voimakkaista väreistä tykkää, minulle riittää monin paikoin peippien hopeanhohtoinen lehdistö, enkä kaipaa kukkivia kukkia laisinkaan. Varsinkin varjopaikoissa, kuten meillä omenapuun alla, nämä ovat ihan loistokasveja. Muualta meiltä hopeaa löytyy serbiankuusten neulasista, sinilaakakatajasta, keijunkukista, hopeahärkistä ja helminukkajäkkärästä: