Ihana suomalainen (!) puutarhakirja: Värien puutarha

Ostan paljon sisustuskirjoja, suomalaisia ja ulkolaisia, koska ne ovat lähes poikkeuksetta kieleltään ja kuviltaan tyylikkäitä. Puutarhakirjoja taas en hanki juuri ollenkaan, koska ne ovat useimmiten sekavia, huonosti käännettyjä tai kirjoitettuja eivätkä kuvatkaan miellytä. Ihan huiman poikkeuksen löysin tänään omasta (!) lehtikoristani: Jouko Rikkisen Värien puutarha. En muista, koska ja mistä olen tämän kirjan ostanut, lukemaan en ole sitä ehtinyt ennenkuin on hautautunut lehtipinoon. Vieläkään en ole kuin päällisin puolin selannut, mutta olen jo vakuuttunut, että teksti on sujuvaa ja virheetöntä, kauniisti kuvailevaa ja kuvat kauniita. Uskon myös, että kun kirjoittaja on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori, hän tietää mistä kirjoittaa. Myös upean värikkäät kuvat ovat hänen kamerastaan. Ennenkaikkea kirja vaikuttaa selkeältä eikä se yritä vastata kaikkiin puutarhanhoidon kysymyksiin, niinkuin useat puutarhakirjat huonolla menestyksellä yrittävät. Tässä keskitytään väreihin, kasvupaikkavaatimuksia kuitenkaan unohtamatta. Kirja on jo vuodelta 2007, mutta nopealla googletuksella sitä näyttää edelleen olevan myynnissä.

Pieni lainaus (oli ihan pakko korostaa muutama hienosti kuvaileva sana, ah, kun tykkään tuollaisesta kielenkäytöstä):

Jos violetti on sinun värisi

  • Violetilla on taipumus kadota puutarhan varjoihin – vaaleakukkaiset ja -lehtiset naapurit pitävät sen paremmin esillä.
  • Kokonaan violetti istutus näyttää helposti aika monotoniselta ja synkältä – yksikin tulipunainen, hehkuva oranssi tai lämpimän pinkki kukka tuo siihen uutta eloa.
  • Kukka on harvoin kokonaan violetti ja usein sen muita värisävyjä toistavat naapurikasvit korostavat myös violetin parhaita puolia.
  • Sinivioletit pastellisävyt yhdistyvät kepeästi valkoiseen, pinkkiin ja vaaleankeltaiseen; myös hopean seurassa ne näyttävät valovoimaisilta ja hilpeiltä.

puutarhakirja1.jpg

puutarhakirja2.jpg

SUOSITTELEN !

Kulttuuri Sisustus Kirjat

Kaksi uutta perennaa

Onneksi viikonlopun säätiedotus ei pitänyt yhtään paikkaansa ja sateen sijaan meillä on paistanut aurinko lähes koko viikonlopun. Tänään palautin kaverin puutarhalehtiä ja sain mukaani taas kaksi uutta perennaa. Toinen oli violetti kurjenpolvi, joka voisi olla verikurjenpolvi ja toinen isokonnantatar. Jälkimmäinen on minulle ihan vieras perenna, jossa on hauskat pitkulaiset vaaleanpunaiset kukat. Istutin sen lammikon rannalle, toivottavasti puolivarjoisa paikka on sopiva. Kurjenpolvi päätyi sinisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen lajitoverinsa seuraan ikkunan alle. Vielä kaipailen vaaleanpunaista lajia, yhden jo ostinkin kerran, mutta se jäi tuoksukurjenpolven jalkoihin. Luonnonvarainen metsäkurjenpolvi on kukaltaan todellinen kaunotar, mutta varreltaan vähän turhan korkea. Se sopii hyvin kasvamaan ruusupensaiden kaveriksi, mutta ei oikein kukkapenkkiin. Vaaleanpunainen unikko raottuu päivä päivältä hiukan enemmän ja karvainen nuppu on melko eksoottisen näköinen. Saa nähdä, montako päivää vielä menee, ennenkuin tämä saa avattua silkinhienon suuren kukkansa. Toivottavasti sinä päivänä ei sada.

unikko.jpg

vesi.jpg

Metsäkurjenpolvi

metsäkurjenpolvi.jpg

 

Koti Sisustus