Sammalleimu puhkesi kukkaan aivan yhtäkkiä. Viikonloppuna oli ihan vihreä ja maanantaina töistä tullessa olikin jo aivan täydessä kukassa. Ei siis mitään muutaman kukan ennakkokukintaa, niinkuin särkyneellä sydämellä. Nämä molemmat leviävät reippaasti, ehkä inasen liikaakin. Tosin särkyneelle sydämelle löytyy kyllä aina ottajia ja ainakin minulla on selvinnyt jakamisesta ihan hyvin. Syksyllä voisin omaankin pihaan jakaa vielä yhden taimen, tilaa vaatii n. neliön. Sammalleimunkin leviämistä on helppo tarvittaessa rajoittaa, toisin kuin samanlaisissa paikoissa viihtyvän hopeahärkin, joka on oikea maanvaiva. Leviää muiden kasvien sekaan ja on sieltä ihan mahdoton poistettava. Muuten on toki nätti sekin.

Meillä on virpiangervo- ja rusopajuangervoaita tontin kahdella sivulla ja enimmäkseen manailen niitä juuriversoja repiessäni. Mutta pakko myöntää, että molemmat ovat kauniita pensaita, varsinkin kukkiessaan. Virpiangervo kukkii meidän pihan angervoista ensimmäisenä ja on nyt meillä täydessä kukassa. Myöhemmin kukintaa jatkavat rusopaju-, pihlaja-, koivu-, rinne- ja ruusuangervo. Ainakin nämä, yksi saattaa vielä puuttua, mutta nimi ei nyt tule mieleen. Näistä kaksi ensimmäistä leviävät myös liikaa, muista ei ole samanlaista vaivaa.

Valkoisena kukkii myös pikkusydän. Ensimmäisessä paikassa tämä ei juuri kasvanut, mutta nyt uudessa paikassa lammikon reunalla näyttää viihtyvän ja on pikkuisen alkanut levitä. Vaaleanpunaiseen siskoonsa verrattuna kasvu on kuitenkin hillittyä, niinkuin taitaa olla myös valkoisella särkyneellä sydämellä ja valkoisella sammalleimulla, jotka molemmat ovat toivelistallani.