Äitienpäivän alla kaipailen aina kortteihin kuivattuja orvokkeja tai sini- tai valkovuokkoja. Yleensä niitä ei löydy ja harmittaa, ettei ole tullut kuivattua. Tänään löysin angervopensaiden takaa valkovuokkoja, joissa oli huomattavasti normaalia suurempi kukka. En tiedä, mitä lannoitetta ovat tuolla pusikossa oikein saaneet, mutta päätin, että äitini saa niistä tehdyn kortin ensi vuonna äitienpäiväksi. Valitsin jo aiemmin askartelussa käytetyn vanhan kirjan (joka siis kärsii toimenpiteestä, joten ei kannata valita lempikirjaa) ja asettelin vuokot, vähän kevätkaihonkukkaa ja muutaman verihanhikin hopeanhohtoisen lehden kirjan väliin ja tungin sen sisustuskirjojen alle painoon. Muutaman viikon päästä kukat ovat toivottavasti kauniisti kuivuneet.

Oikeaoppiset ohjeet kuivatukseen löytyvät esim. täältä. Minulla on vielä tuoreessa muistissa pojan viimevuotinen kesätehtävä koulusta, jolloin keräsi ja kuivatti vesikasveja. Lumpeen tai rentukan prässääminen ei ole ilman kunnollista prässiä ihan sieltä helpoimmasta päästä. Keräsi kasveja vuokramökillä Saimaalla, jossa laitoimme kasvit sanomalehden väliin, päälle sohvapöytä nurinpäin ja sen päälle halkolaatikko. Ja papereita piti vaihtaa moneen kertaan. Siltikään niistä ei ihan sileitä tullut, joskin sai arvosanaksi kympin, joten kyllä tuokin ihan kohtuullisesti onnistui. On tosi hienoa, että koululaiset prässäävät kasveja taas, minun kouluaikanani sitä ei tehty, kun taas äitini aikana tehtiin.

”Suuri junamatka” uudessa tehtävässään kasviprässinä