Juustokakku odottaa kuorrutusta ja feta-pinaattipiirakka leipomista, mutta eilisten kuvien käsittely on paljon mukavampaa puuhaa. Meillä vieraat aika usein saavat runsaasti aikaa vapaaseen seurusteluun ennenkuin pöytä on katettu 🙂 .

Kaupunki järjestää aina keväisin ja syksyisin paikallisella kaatiksella risupäivät, muuna aikana on suljettu, joten minun synttäriviikonloppunani meidän tienvierustaa koristaa aina peräkärry ja pihaa raivataan urakalla leipomisen ohessa. Kompostoin kyllä kaiken mahdollisen, mutta meillä pitäisi olla puoli pihaa kompostia, jotta kaikki mahtuisi. Kaikkein fiksuinta olisi haravoida lehdet suojaamaan perennoja ja arkoja pensaita, mutta meillä on pari hommaa hankaloittavaa asiaa. Toinen on ikivanhat omenapuut, joiden muumiotautia yritän vähentää viemällä lehdet kaatikselle. Ja toinen on lehtokotilot, jotka tykkäävät lymyillä kosteissa lehtikasoissa. Niinpä haravoin ensin omenapuun aluset puhtaiksi ja sen jälkeen aloin peittelemään puksipuita.

Hyväksi suojaksi olen todennut viiruhelpin. Se on niin hento, että vaikka nyt näyttää kivalta, niin ekan räntäsateen jälkeen ei. Joten sen voi hyvin leikata alas ja kietoa arat kasvit sen suojiin. Se ei myöskään liiskaannu ja ole keväällä pitkään umpijäässä, kuten märät lehdet. Ja tarjoaa keväällä vielä sopivan aurinkosuojankin ikivihreille, koska sillä voi peittää korkeampiakin kasveja, toisin kuin lehdillä tai turpeella. Pakkassuojaturvettakin kokeilin ja se on oikein hyvä sellaisissa paikoissa, mistä sen saa helposti kerättyä talteen. Maahan jäädessään hylkii vettä ja onkin sitten tosi huono juttu. Havut ovat tietysti kaikkein kaunein suojauskeino, mutta niiden saanti on vähän hankalampaa ja keväällä joka paikka on täynnä neulasia ja oksat pitää hävittää jonnekin. Toivottavasti saadaan kunnon luminen talvi, lumi on kuitenkin se kaikkein paras suoja aroille kasveille.