Uusi alku

Kävin tänään pitkästä aikaa kurkkaamassa pihaa ihan livenä ja päivännäöllä. Vähän hirvitti näkymät, monet kasvit ovat alkaneet tehdä uutta kasvua. Kestävät perusperennat selviävät kyllä melkein mistä vain, mutta mitenkähän käy esimerkiksi litimärässä muurialtaassa elelevän laventelin tai puksipuun, jos nyt iskevät pakkaset ? Monissa kasveissahan on normaalistikin jo uudet silmut, esim. alppiruusussa, mutta kuuluukos kiinalaisessa puupionissa ja köynnöshortensiassakin olla tähän aikaan muhkeat silmut ? Toivottavasti, harvemmin tulee niitä tähän aikaan tutkailtua. Jollei vihreällä pihanurmikolla olisi köllötellyt yöllinen uudenvuodenrakettipata, olisi melkein voinut kuvitella, että on huhtikuu. Joka tapauksessa on ihanaa, että päivät pitenevät, tulee se talvi vielä sieltä tai sitten ei. Itse aloitin uudestaan lenkkeilyn, kun ei niitä hiihtokelejä sitten tullutkaan ja huomiseksi pitäisi kehitellä uusi kuntopiiriohjelma työpaikan jumppaan. Lapset lähtivät juuri mummulaan pariksi päiväksi ja olin suunnitellut harvinaiseksi vapaaillaksi teatteria ja ravintolaa, mutta kuinka ollakaan, vietämmekin miehen kanssa huomisillan Sokos Herkussa inventoimassa. Elämä on yllätyksiä täynnä, tänä vuonna olen päättänyt suhtautua kaikkeen entistäkin positiivisemmin 🙂

kasvu1.jpg

kasvu13.jpg

kasvu12.jpg

kasvu2.jpg

kasvu3.jpg

kasvu5.jpg

kasvu6.jpg

kasvu7.jpg

kasvu8.jpg

kasvu9.jpg

kasvu10.jpg

kasvu11.jpg

kuvat järjestyksessä: köynnöshortensia, laventeli, akileija, puupioni, raketti nurmikolla, sammalleimu, ketoneilikka, mansikka, varjoyrtti, alppiruusu, keltapeippi, komeamaksaruoho

 

 

Koti Sisustus

On äiti laittanut kystä kyllä

Tarkoitukseni oli tänä jouluna ottaa ruuanlaitto iisimmin ja vähentää huomattavasti tarjoilujen määrää. Osittain onnistuin, eli annoin miehen ostaa kalat kaupasta sen sijaan, että olisin purkitellut sillejä ja silakoita ja graavannut lohta. Ja karsin erikoisemmat laatikot ja terriinit ja pitäydyin ihan perinteisissä, joista porkkanalaatikon annoin anopin tehdä. Mutta se määrä…

Pikkukaloja oli kolmea sorttia, mätejä kahta + kylmäsavulohta. Rosolli ja granaattiomenasalaatti. Maksapasteija, kylmäsavuporoleivät, mätitahnalla päällystetyt kananmunat, anopin suussa sulava kylmäsavulohihyydyke ja ihana saaristolaisleipä. Keitetyt perunat ja hovimestarinkastike kaloille. Kinkunpaisto onnistui tänä vuonna täydellisesti, valmistui aamulla puoli kahdeksan, oli sopivan suolainen ja mehevä. Usein on paistettu ylikypsäksi ja kuivaksi ja viimeistelty kuivatus kuorruttamalla kuumassa uunissa, nyt jätettiin se tekemättä kokonaan ja tuotiin tarjolle leikattuna. Kinkun kanssa miehen tekemä viikunakastike, itse tehty hunajasinappi ja herneitä. Ja ne perinteiset laatikot. Perunalaatikkoa imellytin 6 tuntia, laitoin jääkaappiin yöksi ja paistoin aattoaamuna 3 tuntia. Kerrankin oli löysää ja tummaa. Lisäksi vielä mies savusti lohen. Jälkiruuaksi kuohuviinilaseihin kootut jouluiset tiramisut ja kahvin kanssa suklaataatelikakku, valkosuklaatyrnikakku ja anopin pitsilastut. Ähky ja puhku!

Ja sitten tämän joulun opit ensi vuotta varten:

  • maksapasteija jäi tyystin syömättä
  • rosolli oli taas aivan liian iso, ensi vuonna 1 kpl kutakin
  • salaatti oli hyvä ja kaunis ja teki kauppansa
  • munanpuolikkaat olivat helppoja ja tekivät kauppansa
  • samoin poroleivät, nämä oli tarkoitettu lämmitetyn siiderin kanssa tervetuliaispaloiksi, mutta tuo vaihe skipattiin, ehkä ensi vuonna
  • molemmat kastikkeet olivat hyviä
  • sillejä ja mätiä menee määrällisesti vähän
  • perunalaatikko kannattaa tehdä tällä aikataululla, lämmitettynä kuivuu
  • lanttuja pitää keittää monta tuntia, jos niistä haluaa tummia
  • savulohi oli liikaa, koska alkupaloina paljon kalaa
  • ensi kesänä esikeitän ja pakastan pieniä uusia perunoita joulupöytää varten
  • tiramisu oli hyvää, mutta sen olisi voinut tarjota yksinään kahvin kanssa, nyt tuli hirveä ähky ja taatelikakku jäi kokonaan syömättä
  • puoli annosta sinappia on niukka, koska sitä menee paljon kastikkeisiin

Kattaukseen käytin sen ajan, mitä jäljelle jäi, mikä ei ollut kovin paljon. Oikaisin siinäkin sen verran, että päädyin kertakäyttölautasliinoihin, en jaksanut silitellä kankaisia eivätkä ne olisi oikein sopineet väreihinkään. Valokuvaukseen oli aikaa n. minuutti ennenkuin vieraat ehtivät olkkarista pöydän ääreen, joten laatu on sen mukaista. Tuikut juomalaseissa lautasilla keksin Fabulous Things -blogin Riviera Maison -kattausvideosta. Kiitos vinkistä !

joulu1.jpgjoulu2.jpgjoulu3.jpgjoulu4.jpgjoulu5.jpgjoulu7.jpgjoulu5.jpgjoulu6.jpg

Koti Ruoka ja juoma