Ollapa pirteä syysihminen ja vetää kumpparit jalkaan ja painua aamuhämärissä metsään koiran kanssa lenkille kasteisia hämähäkinseittejä ihastelemaan. No eipä meillä ole koiraakaan, mutta vaikka olisi, niin se pääsisi kyllä vain pakolliselle kierrokselle korttelin ympäri. Yhtään ei tee ulos mieli palelemaan ja perjantain liikuntakin vaihtui hierojallakäynniksi.

Viikolla palkitsin itseni parin päivän palaverirutistuksen jälkeen ihanalla syysvuokolla, vaikka arvasin kyllä, että on aika epätodennäköistä, että saisin sen talvehtimaan. Aika monta kertaa olen yrittänyt ja tämänkertainen on vielä kerrottu hienohelma, jota ei varmaan ole näille leveyksille tarkoitettu. Aina välillä boikotoin Plantagenia siitä syystä, että myy täällä III-vyöhykkeellä I-vyöhykkeen taimia ja välillä (kuten nytkin), vyöhykkeet puuttuvat vallan. Lisäksi syksyn alessa on usein 2-vuotisia kasveja, jotka kuolevat kukinnan jälkeen. Toisinaan vaan on niin vaikea ajaa ohi, kun sattuu näkymään työmatkan varrelle 🙂 . Nyt olen sitten peitellyt taimen joka ilta hallaharson alle, jotta ehtisi juurtua.

Ensimmäiset kasvit onnistuin heti ekana hallayönä palelluttamaan ja kasvihuoneeseen en ole viitsinyt vielä edes kurkata. Koko kämppä on täynnä toissailtana sisään pelastettuja kasveja, joille pitäisi alkaa etsimään talvisijoituspaikkaa. Talvetettavat kasvit tuppaavat joka vuosi lisääntymään, vaikka olen tosi laiska niitä hoitamaan. Onneksi suurin osa pärjää kylmäkellarissa oikeastaan ilman hoitoa, kunhan multa ei ole sisääntuotaessa liian märkää. Perennoissa ei vielä näy paleltumia, joten tänä viikonloppuna ei tarvitse vielä alkaa niitä leikkailemaan. Kaupungin työntekijät olivat jo aamulla parturoimassa jättipoimulehtiä.