Kävin tänään juoksemassa. Juoksuinnostani kertoo ehkä jotain, että reitin varrelle oli putkahtanut kaksi uutta omakotitaloa ja yksi rivitalo sitten viime kerran. Lisäksi niityn halkaisevan polun päässä odotti ikävänä yllätyksenä pitkä kaukolämpökaivanto, joka oli vielä ympäröity molemmin puolin metalliaidoilla. Jouduin kirmaamaan polveen ulottuvassa kukkaniityssä kuin mikäkin Suomi-neito.

Seuraava ylläri oli sitten mukavampi, nimittäin monta kukkivaa orkideaa pururadan varrella. En muista, mikä laji tämä on, jokin kämmekkä, joka joka vuosi hämmästyttää yhtä paljon. Oli ihan pakko pysähtyä katsomaan tarkemmin. Kukka on täydellinen orkidean kukka, joskin kovin pikkuruinen. Harmikseni ei ollut edes kännykkää mukana, jolla ottaa kuvia.

Viimeisellä pururadan suoralla tuli vastaan nuoripari, hieman ylipainoinen nainen hölkäten ja mies pyörällä. Vilkas mielikuvitukseni kuvitteli heidän heinäkuiset häänsä ja morsiamen viime hetken laiharin. Minua hymyilytti, mutta pariskunta oli kovin totinen 🙂 

Kotimatkalle valitsin vähän esteettömämmän reitin asuinalueen läpi ja stalkkasin ihmisten pihoja. Hyvin suunniteltuja ja hoidettuja pihoja on sitten mukava katsella. Erityisesti ihastelin upeita kuusiaitoja, joita meilläpäin on aika paljon, kukkivia ruusupensaita, pioneja, tyylikkäitä kiveyksiä ja kivimuureja. Kannattaa lähteä hölkkälenkille maailmaa katselemaan!