Olimme viikon reissussa ja kylläpä oli viidakoksi muuttunut meidän piha tuona aikana. Ruohikko ulottuu nilkkaan, marjapensaat kurottelevat perunamaalle ja huonosti tuetut kurjenmiekat lammikkoon. Porkkanat ja salaatit olivat litassa lavan päällä olevaa ikkunalasia vasten ja herneet ovat niin korkeita, ettei tahdo tukikepeissä pituus riittää.  Kiveyksillä kasvaa rikkaruoho poikineen ja kaikkea muutakin roskaa on riittävästi, eli työtä riittäisi. Mies lähti sopivasti lähes suoraan lomareissusta työreissuun eivätkä lapset olleet edes ruohikkoa päivällä ajaneet, vaikka jätin anelevan lapun keittiön pöydälle. Ja koska päivällä satoi, ei sitä taida saada tuolla kelaleikkurilla muuta kuin lakoamaan. Ehkä huomenna.

Pionit eivät olleet onneksi kukkineet loman aikana. Aika usein on käynyt niin, että reissuun lähtiessä ovat nupulla ja palatessa kuihtuneet. Kukinta-aika kun on kovin lyhyt ja samanaikainen. Sen sijaan kukkaan olivat ehtineet kaikki kurjenpolvet (valkoinen on viime vuonna hankittu, lajiketta en muista, mutta on aivan ihana, auki vasta ensimmäiset kukat), palavarakkaus, ensimmäiset kanadanvuokot, harjaneilikat ja sormustinkukat, jalopähkämö, ketoneilikka, ukonkello ja tuoksuvattu. Täydessä kukassa ovat edelleen myös pikkusydämet, bellikset, rentoakankaali, kurjenmiekat (paitsi valkoinen), akileijat, raunioyrtti, korallikeijunkukka ja illakko.

Sato näyttää tänä vuonna kaikissa kasveissa hyvältä, Kuokkala-luumussa on valtavasti raakileita, samoin itse istutetut omenapuut tekevät tänä vuonna ensimmäisen kunnon sadon.

Luumu:

Kanadanvuokko:

Purppurasydän:

Kurjenpolvi:

Palavarakkaus:

Tuoksuvattu:

Valkoinen kurjenpolvi: