Perjantai

Hyvät päätökset riittävän pitkistä yöunista kestivät kolme työpäivää. Neljäntenä jämähdin katsomaan romanttista komediaa ja perjantaiaamuna on väsy. Kimppakyyti miehen kanssa tarkoittaa sitä, että aamutoimet pitää hoitaa vauhdilla. Puuronkeiton verran (3 min. mikrossa) saan enemmän aikaa ja kerkiän meikkaamaan. Hiuksille en sitten mitään ehdi tehdä, mutta eipä tälle laiskan naisen curly girl -tukalle oikein mitään voi tehdäkään.

Mies ajaa ja minä jään kyydistä vartin matkan jälkeen ja jatkan kilometrin verran jalan. Reitti Hämeenpuistosta Tampellaan on ihana, Instagramin tarinoihin aina välillä laitan aamutuimaan kuvia.

Töissä ei toimi ilmastointi ja meille on jaettu tuulettimia, mutta kolmen päivän päänsäryn jälkeen avaan suosista ikkunan. Lounas ravintola Tampellassa, yksi sisäinen palaveri, yksi asiakaspuhelu ja muutama sähköposti. Suunnittelemiini töihin pääsen vasta kolmen maissa. Laitan miehelle viestiä, että rukataan kotiinlähtöä ja lopulta keksin, että jos mennäänkin suoraan Tampereen Filharmonian puistokonserttiin. Soitto kuopukselle, että hakee pizzan ja Telakan kautta Sorsapuistoon.

Piknikkiä lavan lähistöllä viettävät ärsyttävät tänäkin vuonna, laittaisivat edes vilttinsä kasaan konsertin alkaessa, kun väkeä on paljon, mutta ei. Seisoskelevat ison vilttinsä päällä tai mikä pahempaa, istuvat, kilistävät skumppaa ja seurustelevat kovaäänisesti ja biisien välissä hurraavat. Ostetaan aloituskonserttiin alennusliput, siellä ei kukaan häiritse. Kotimatkalla kyselen esikoisen armeijakuulumisia, leiri on loppunut, mutta ei pääse lomille.

Kotona teen pihakierroksen ja ihastelen auenneita päivänliljoja. Haen kameran ja jalustan ja saan muutaman kuvan, vaikka hämärä jo laskee. Valioliigan aloituspeliä on odotettu ja Teemu Pukki kruunaa illan maalillaan. Puoliajalla käydään saunassa, sillä lauantai-ilta menee Rammsteinin konsertissa. Ja myöhäiseksi venyy perjantai-iltakin. Sängyssä ehkä vielä pari sivua Naisten etsivätoimistoa ja sitten toivottavasti sikeät yöunet. Pisteitä päivälle 9, viikonloppu korkattu 🙂 .

Koti Oma elämä

Parasta ja pahinta arkeenpaluussa

Olen tänä kesänä lomaillut peräti 7 viikkoa, joista viimeiset viisi putkeen ja maanantaina koittaa työaamu. Kaksi ylimääräistä viikkoa oli lomarahavapaita ja yksi viikko sisääntehtyjä tunteja, joita tuppaa herkästi kertymään. Olen äärettömän kiitollinen työnantajalle tällaisesta mahdollisuudesta ja surkuttelen niitä, jotka joutuvat pätkimään lomaansa tai sitä on vähän. Toki on varmaan erilaista lomailla erilaisista ammateista, omani on sen verran stressaavaa, että koen tarvitsevani pitkän irtioton ja sen tarve tuntuu iän myötä vain kasvavan.

Olemme nukkuneet koko loman 9-10 -tuntisia öitä. Kuvittelin alkuun omaavani univelkaa ja odotin unentarpeen pikkuhiljaa vähentyvän, mutta niin ei käynyt. Eniten huolettaakin huomenna alkavassa arjessa aamuherääminen, vaikka tiedän sen olevan myös parasta. Olen siis nukkunut kaikki ihanat kesäaamut ja nyt pääsen niistä nauttimaan. Toki ottaisin mielelläni lämpötilaan 10 astetta lisää ja ulkona nautitut aamupalat, mutta ainakin ensi viikolla täytynee tyytyä keräämään puuromarjat ja ihastelemaan aamun erityistä valoa kevyttoppatakissa ja olla tyytyväinen, että meillä ei sentään halla ole puutarhaa koetellut. Kuivuudesta huolimatta piha on kukkinut varmaan paremmin kuin koskaan, joskin viime päivien kylmä sää on totaalisesti pysäyttänyt kasvun. Ruukkuliljatkin ovat olleet aukeamaisillaan monta päivää ja niiden odottaminen on piinallista. Toivottavasti elokuussa saadaan vielä nauttia ihanista kesäpäivistä ja -aamuista!

Koti Piha ja puutarha