Kesä on tullut näille leveysasteille. Ulkoilutimme ruohonleikkuria ensimmäisen kerran, varsinaisesti ajettavaa ei kyllä ollut kuin trampoliinin alla. Voikukat sen sijaan voivat paremmin. Onneksi meillä on hyvä syy kasvattaa niitä. Laitankin tuosta syystä kuvan tähän, kun on niin kertakaikkisen söpö. Toinen karvainen söpöliini asustelee pihamaalla ja Pertti-siilikin näyttäytyi jo eräänä aamuna palatessaan yöjuoksulta terassin alle nukkumaan, mutta ei ollut poseeraustuulella. Myös sammakonpojat ovat selvinneet ämpärikeikasta ja lähteneet liikkeelle ja nyt ei kuulemma voi laittaa pumppua päälle, etteivät joudu suodattimeen, huoh. Ja nyt lätkää katsomaan, tiukat paikat kolmannessa erässä…

Sisäasukki:

Piha-asukki:

Vanha uskollinen hoppa:

Ja tässä päivän kukka, mistähän ihmeestä tämä keltavuokko on meidän pihaan putkahtanut ? En ole nähnyt keltavuokkoa luonnossa kuin yhdessä paikassa koko elämäni aikana. Kaunis tämäkin, vaikka itse en keltaisista kukista perustakaan.

Nyt on aivan paras aika vuodesta. Joka päivä jokin uusi ihanuus avaa kukkansa. Tänään on vuorossa kirjopikarililja. Käsittämätöntä, miten luonnossa voi olla jotain ruudullista ! Myös töissä pääsin tutustumaan tällä viikolla ihan uuteen juttuun, mindfulness:iin. Hyvää käännöstä sanalle ei taida vielä olla, mutta puhutaan tietoisuustaidoista ja hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta. Tarkoitus on huomata, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu, arvioimatta ja arvostelematta. Hyväksytään se, että ajatuksia tulee ja menee eikä väkisin yritetä taistella niitä vastaan. Mindfulness on lempeää, sallivaa ja hyväksyvää. Kuulostaa mukavalta ja siltä se tuntuikin ! Jospa viikonloppuna kokeilisi tuota, kun puoli perhettä sattuu olemaan futisturnauksessa ja kotona on tavallista rauhallisempaa.