Viime viikonlopun mennessä juhlatohinoissa päätin ottaa tämän perjantain ihan sananmukaisesti vapaapäiväksi. Ihan levoksi ei tämäkään päivä mennyt, ajelin nurmikon kotona ja vanhemmillani ja istuttelin vihdoin lehtikaalit. Meillä on niin järkysti hyttysiä, että meinasi pinna palaa, kun ei tahtonut tulla huitomiselta mitään. Kaaleille ei oikeastaan ollut enää tilaakaan, joten tökin niitä kukkapenkkien reunoihin ja ruukkuihin. En jaksanut edes selvittää, että millaisia niistä tulee, todennäköisesti kaipaisivat reilusti tilaa. En ole koskaan aiemmin kasvattanut minkäänlaista kaalia, mutta mies hurahti tuohon lehtikaaliin talvella, joten hetken mielijohteesta tuli sellainen siemenpussi keväällä napattua. 

Olen ollut tosi laiska noiden kylvötaimien kanssa, zinniat ja auringonkukatkin sain vasta tällä viikolla maahan ja ehtivät vähän kärsiä pienissä purkeissa. Samoin tuoksuherneet ja päivänsini venähtivät taas honteloiksi. Tulee aina keväällä innostuttua liikaa kylvöjen kanssa, kun ei muuta viherpuuhaa ole ja sitten kun kaikki kevättyöt iskevät ulkona päälle, hommaa on vähän liikaakin. Kaverin äidiltä sain myös parsan taimen, miten ihanaa olisi napsia keväällä tuoretta parsaa omasta maasta.

Nyt on kyllä niin kaunista, kun kotkansiipisaniaiset ovat parhaimmillaan, akileijat, pikkusydämet, särkynyt sydän, mirrinminttu, valkotäpläimikkä, sammalleimu ja konnantatar ovat kukassa, syreenit parhaassa loistossaan ja alppiruusut ja irikset aloittelemassa kukintaansa. Kaikki viime syksynä pintamaan jo ollessa jäässä istuttamani -90% alehavutkin jäivät henkiin, samoin kolme puksipuutani selvisi talvesta ja kevätatsaleani kukkii aivan mahtavasti ensimmäistä kertaa, lumipalloheidestä puhumattakaan. Kaikki kasvit tuntuvat viime kesän jäljiltä kukkivan upeasti, rönsyleimussakin on yleensä ollut vain muutama kukka, nyt niitä on tulossa paljon. Instagramiin lisäilen kuvia päivittäin.