Yleensä suorastaan välttelen trendikasveja ja siitä syystä meiltä ei löydy viime vuosina niin trendikästä peikonlehteä, kilpipiileaa tai kummituspuuta ja mitä näitä nyt onkaan ollut. Jostain syystä minua nolottaisi mennä muodin mukana ja toinen syy on tietysti se, että sitten pitäisi hävittää samaan tahtiin vanhoja kasveja ja sehän nyt ei käy. 

Viikunapuun kohdalla kuitenkin tein poikkeuksen enkä yhtään tiedä miksi. Sellainen kuitenkin muutti meidän terassille viime kesänä ja taisinpa sitä vähän häpeillen jopa piilotella, ainakaan täältä blogista ei löytynyt sille avainsanaa. Sen kuitenkin muistan, että murjotti koko kesän tekemättä ainuttakaan uutta lehteä ja syksyn tullen pudotti ne vähäisetkin ja sai kellarikomennuksen. Toiveet hengissä selviämisestä eivät siis olleet kovin korkealla. Varmuuden vuoksi hain kuitenkin joku aika sitten oliivipuun ja viikunan kellarista olkkariin ja yhden ohjeen inspiroimana leikkasin viikunasta muutaman pistokkaan. Tuolloin huomasin paksujen oksien olevan hengissä ja pian alkoivat silmut paisua ja nyt siinä on ihania keväänvihreitä lehtiä, jotka kasvavat hurjaa tahtia.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa oliivipuusta, joka ahkerasta kastelusta ja suihkuttelusta huolimatta ei ole tehnyt yhtään lehteä. Jokohan nyt uskoisi, että ei kertakaikkiaan talvehdi minun hoidossani. Toisaalta on niin ihana, että ansaitsee paikkansa kausikasvina, joten kyllä sellainen meille tulee tänäkin kesänä. Ja talvetusvinkkejä otetaan vastaan, sillä kovin helposti en lannistu, kun tuota kellari- ja varastotilaa kuitenkin löytyy melko hyvin.