Marjoja ja omenia tulee tänä vuonna niin paljon, että niiden parissa riittää touhuttavaa niin paljon kuin viitsii. Olen keitellyt ämpärillisen omenasosetta ja litratolkulla mehuja, on syöty kiisseliä ja tietysti pakastettu. Tänään tein punaherukoista vispipuuroa ja keittoa aamupuuron keralle ja viikonloppuna ajattelin leipoa pari pellillistä omenapiirakkaa pakkaseen. 

Pihassa leikkelin kuivuneet kukinnot pois niistä, joiden en kaipaa siementävän. Kaksivuotisista ei kannata ennenkuin ovat varmasti siementäneet, muuten katoavat. Tuet otin myös jo pois ja muuta ei sitten tarvitse tehdäkään. Kuopus halusi korotuksen viikkorahaan ja ehdotti lisätyöksi ruohonleikkuuta ja sehän sopi mainiosti. Kuivuus ei ole meidän nurtsia vaivannut lainkaan ja vaatii leikkausta normaaliin tahtiin. Pientä ylimääräistä puuhaa aiheutti ensimmäisenä työpäivänä talon päälle kaatunut puu. Siitä juttua Instagramissa, nyt on katto korjattu ja vakuutusrahatkin kilahtivat jo tänään tilille.

Innostuin myös keräämään normaalia aiemmin kypsyneitä siemeniä ja kylvämään purkkeihin perennoja. Kuvittelin kaikkien lajien jo itäneenkin, mutta esimerkiksi valkoisessa kurjenpolvessa on kovin samanlaiset lehdet kuin vesiheinässä 🙂 Ja koivukin siemensi juuri sopivasti. Osa siemenistä vaatii ehkä myös kylmäkäsittelyn ja itää sitten vasta keväällä. Koska olen hätähousu, pistokaslisäys sopii minulle paremmin. Haluaisin useamman lumipalloheiden ja koska itse kasvatettu on aina rakkaampi kuin ostettu, kokeilin juurruttaa oksaa vedessä ja sehän juurtui heti kun tajusin laittaa alimman oksaparin veteen asti. Myös villiviinin kaksi koristeeksi ottamaani oksaa tekivät juuret. Saa nähdä, ehtivätkö juurtua riittävästi ennen talven tuloa. Helpointa lisääminen on niillä kasveilla, joita voi jakaa, syksyllä yleensä jaetaan alkukesästä kukkivat. Minä en varsinaisesti tarvitse lisää kasveja, joten huvikseni näitä kasvattelen ja taidan jättää jakamiset väliin.

Leppeitä kesäiltoja!