Pysäyttäkää aika, haluan nauttia omenankukista, särkyneestä sydämestä ja viimeisiä kippuroitaan aukovista kotkansiipisaniaisista aina! Pensasaidatkin ovat saaneet lehdet ja sulkevat mukavasti näkymät naapureihin ja tuntuu, että pihasta on tullut taas oma yksityinen pikkuruinen pala paratiisia. Joka viikonloppu ajattelen, että enää on pari pikku juttua ja sitten kaikki on valmista, mutta valmista ei tule koskaan. Tänään haettiin 8 säkkiä multaa ja tomaatit ja kurkut ovat nyt kasvihuoneessa suurissa ruukuissaan ja salaatit kylvetty. Mies maalasi etupihan pergolan mustaksi, sen villiviini olikin toissa talvena lähes kuollut, joten tuli sekin siivottua. Jalat ovat ihan poikki kahden päivän puutarhassa kykkimisestä ja huomenna pitäisi jaksaa polkea töihin, koska auto on telakalla, onneksi keli taitaa vielä suosia. Mukavaa uutta viikkoa!