Päivän kukkija: jaloangervo

Ensimmäiset jaloangervot ovat ehtineet jo kuihtuakin, mutta pääosin ovat täydessä kukassa juuri nyt. Olen istutellut ja jakanut näitä ympäri pihaa ja niinpä meillä kukkii vähän joka puolella, muttei missään kovin komeasti. Elättelen toiveita, että muutamassa vuodessa muodostavat kivat kasvustot. Yllättäen tykkään itse kaikkein eniten matalimmasta ja tummimman punaisesta lajikkeesta, jota meillä on etupihalla nauhusten kaverina ja viime vuodesta lähtien jakotaimena myös takapihalla, jossa on lähtenyt todella hyvin kasvuun ja kukkikin jo komeasti. Happaman maan kasvihan tämä on ja sopii hienosti havujen ja rodojen seuraan, joskin meillä on kyllä pääsääntöisesti muiden perennojen joukossa. Rodomultaa kun käyttää istuttaessa eikä suoraan juurelle heittele kalkkia, niin ihan hyvin tuntuu menestyvän. On myös oikein oiva leikkokukka ja jämäkät kukkavarret kannattaa jättää talveksi pystyyn. Niin ja puolivarjoisen paikan kasvi on ja siksi juuri meille oiva. 

Suosikkilajikkeeni kurottelee suurempien kasvien takaa kohti valoa, jota on tässä keittiön ikkunan alla tarjolla todella niukasti

Etualalla rönsytiarellaa ja vieressä kuunliljoja, nauhuksia ja seppelvarpua ja takana kotkansiipisaniaista

Takapihalla seinän vierustalla

Takapihan paraatipenkki olkkarin ikkunan edessä. Angervojen vieressä hahmotelma uudesta laattakivipolusta. Kahdelle miespuoliselle perheenjäsenelle vähän vihjasin, että laatat pitäisi kaivaa maahan, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut :)

Etupihalla vähän rönsyää taas, viiruhelpi meinaa jyrätä alleen jaloangervot, tädykkeet ja vuohenkellot

Sivupihan ilmaistaimia, näkyvät tykkäävän hevosenlannasta, sillä kasvavat kaikkein komeimmin paikassa, jossa oli lantakasa. Takana näkyvät suuret sipulit ovat amarylliksiä, pitäisikin muistaa lannoittaa niitä, että pullistuisivat suuriksi ja kukkisivat komeasti jouluna. Ja amarylliksen siementaimista voisinkin tarinoida huomenna :)

Pionin, alppiruusujen ja serbiankuusten välistä aika lailla keskellä kuvaa loistaa yksi valkoinen angervon kukinto paikassa, johon nämä alunperin istutin. Maa on niin täynnä angervojen ja kuusien juuria, että kun tänään sieltä taas kaivelin jakotaimia, en meinannut paikoin saada lapiota uppoamaan maahan senttiäkään.

Uusimmat jakotaimet. Kaivoin taas näitä ihan innoissani. Vähän vähemmän innoissani etsin niille istutuspaikat ja kaivelin maahan ja sitten loppui into kokonaan, enkä jaksanut edes kastella niitä. Nämä ovat onneksi niin helppoja tapauksia, että lähtevät aika pienestäkin juurakon palasta helposti kasvuun. Ehkä nyt tänään kuitenkin vielä käyn ne kastelemassa. Ja syksyllä kukkivien perennojen jakoaikahan on keväällä :)

Ja lisää kuvia Instagramissa: