Päivän kukkija: rönsytiarella

Tämä on taas niitä helppoja ja halvaksi tulevia perennoja, joita voi käyttää oikeastaan minne vaan ja jakaa niin paljon kuin sielu sietää. Leviää helposti, mutta en ole kuitenkaan kokenut riesaksi, koska ei leviä siementämällä eikä kauas, pikemminkin rönsyilee vähän samaan tapaan kuin kevätkaihonkukka. Ideaali kasvi rinteisiin, luiskiin ja reunakasviksi ja selviää varjossa ja auringossa. Meillä on tätäkin vähän joka puolella. Tänä kesänä taitaa kyllä vähän kaikki kukinta jäädä niukaksi, nämäkin ovat mielestäni kukkineet ennen paljon runsaammin. Mutta hyvä kun ovat edes hengissä, sen verran paljon kasveja paleltui talven aikana. Viimeisimpänä leikkasin neilikkaruusun ja ruusuangervot alas ja mies kaivoi vallan kuolleen vanhan koristeherukan kuvassa näkyvän pihalampun juurelta. Se olikin kyllä alun perinkin pettymys, joten olen ihan tyytyväinen, että nyt voin suunnitella siihen jotain kauniimpaa. Haluaisin kauniisti kukkivan pensaan, joka ei kuitenkaan peittäisi matalaa lamppua, eli sen pitäisi olla matalahko. Vaihtoehtona on jokin suuri perenna.

Pakko vielä hehkuttaa näitä tulppaanejakin. Pääkukkapenkkiin olkkarin ikkunan eteen aukesi lopulta kolmattakin lajia ja ihmeen kauan ovat nuo aiemmin kukkaan puhjenneetkin tulppaanit kukkineet, vaikka tämäkin viikko on ollut taas tosi lämmin. Eivätkä näytä vieläkään yhtään siltä, että alkaisivat kuihtua. Pikkuiset puolikerrotut valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyiset tulppaanit, jotka aukesivat myöhemmin, ovat sen sijaan jo räväyttäneet kukkansa täysin auki eivätkä varmaan kestä enää kauaa. Ja ikuistettakoon nyt nuo tosi villit etupihan väriyhdistelmätkin.