Pitkästä aikaa
Olin jo melkein päättänyt korvata blogin kokonaan Instagramilla, kun sinne kirjoittelu on niin helppoa ja lukijakunta suurempi, mutta nyt totesin, että kerrottavaa on liikaa yhteen kuvatekstiin.
Puutarhahomma lähti nextille levelille viime vuotisen Kotipuutarha-lehden jutun jälkeen, jonka jälkeen Tampereen puutarhaseura tuli vierailulle ja liityin siihen itsekin. Sen jälkeen olen tavannut samanlaisia ja vielä paljon pahempiakin hörhöjä ja päässyt upeille vierailuille.
Tämän kesän vierailut alkoivat Lempäälästä Taimisen puutarhalta, sitten käytiin Arboretum Frickissä Kangasalla ja eilen oltiin, ei seuran, vaan yksityisen, järjestämällä vierailulla Ylisillä täällä meidän kulmilla Kalska/Niemen tiluksilla. Tuonne oli pakko lähteä, vaikka olin saanut päivällä joko liikaa aurinkoa tai kuumuutta ja liian vähän nestettä ja päätä jomotti jo uhkaavasti. Onneksi lähdin, vaikka tiukkaa teki, että pystyin ajamaan kotiin ja suoraan pönttöä halailemaan. Aivan karsea olo.
Homma lähti luisuun heti aamusta, kun piti viedä mies kentälle ja saada omat matkakamat hänen laukkuunsa ja olin juhannusreissun jäljiltä vielä aivan vaiheessa, vaatteet narulla silittämättä. Siitä syömättä hoivakotiin ja sen kerran, kun äiti haluaakin lähteä kotona käymään, niin ei kun muorille lakki päähän (itsellä ei tietty ollut ja päällä musta pusero, kun kaikki järkevät hellevaatteet miehen matkalaukussa paikassa, jossa +16 ja sataa) ja rullatuolilla baanalle. Siellä äiti ja isä varjoon ja kylmää juotavaa, myös siilille, itse en juonut enkä syönyt mitään. Sitten sama reissu takaisin ja kotiin ottamaan vastaan halkokuormaa, jonka piti hoitaa poika, joka sattui sairastumaan. Kuorman purku ja siitä sinne puutarhakävelylle. Välissä ehdin syödä hiukan keittoa ja juoda lasillisen, enkä ottanut edes vesipulloa mukaan. Mutta olipahan taas elämys! Niin paljon ihmeellisiä kasveja, ettei tiennyt, minne katsoa. Ja tarinoita. Ja mukaan sain vielä nimettömän alppiruusun taimen.
Siitä päästäänkin kesän jännään asiaan, eli ilmoittauduin Avoimet puutarhat 2022 -tapahtumaan, kääks. Alkoi heti kaduttaa, kun selailin osanottajia, niin vähän on tällaisia tavallisia pihoja. Ovatko todenneet, että liikaa työtä, vai eikö ole ollut kävijöitä, vai on ollut liikaa kävijöitä. Itse olen vieraillut vain kahdessa pihassa ikinä. Olen monta vuotta miettinyt, mutta ajatellut, että on todella noloa, jos ei tule ketään. Nyt mietin, että sekin on todella noloa, jos tulee ja pettyvät. Että tällainen tavallinen piha, jossa tavallisia kasveja ja elokuun alussa ei edes kovin paljon kukkijoita. Mutta nyt on myöhäistä katua, joten tervetuloa meille 7.8., tiedot löytyvät Pirkanmaan listalta blogin ja Instagram-tilin nimellä. Ajattelin laittaa myös taimia myyntiin, kolmisenkymmentä lajia on jo mietittynä ja toiveitakin saa esittää. Ei tarvitse mitenkään varata ja luvata noutaa. Kotilopiha, valitettavasti, ja vuohenkelloakin löytyy. Ja jos näille kulmille jaksaa lähteä, niin muistelisin, että Pinsiön taimistokin on mukana, se kannattaa ehdottomasti yhdistää retkeen, matka ei ole pitkä, vaikkei olisi taimitarvettakaan, upean näyttelypuutarhan jälkeen saattaa olla 😂.
